Samppa on vähän väsy.. (arkistosta 30.10.2011)

Taas on blogin aika. Nyt on ihan selkeästi ollut jo pidemmän aikaan sellainen, että olen kirjoitellut paljonkin asioita blogiin. Toisaalta hyvä. Toisaalta ehkä ei. Haluan vaan että ympärillä olevat ihmiset ovat edes vähän kartalla siitä, mitä tapahtuu. Ihan vaan siksi, että kenellekkään ei tule yllätyksenä mitään.

Tässä on ollut pidemmän aikaa tosi vaikeaa. Se ei varmasti kellekkään enää ole yllätys. Toisaaalta, en anna ihan kauheasti näyttää sitä, kuinka pahalta oikeasti on tuntunut. Tunnit pyrin vetämään mahdollisimman hyvin vaikka oma fiilis olisi ihan mikä vaan. Saan kyllä virtaa tunneista, mutta tällä hetkellä sekään ei tunnu riittävän syyksi ohjata. Patterit on vaan ihan totaalisen tyhjät, enkä koe että mulla olisi enää mitään annettavaa.

En uskalla katsoa asiakkaisiin päin, koska pelkään jotain. Kyllä se tästä lähtee taas rullaamaan, uskon niin. Ainakin nyt kun apua on tiedossa. Ystävät ovat onneksi olemassa, ja vihdoin heidän avustuksella (ja painostuksella) olen saanut itselleni varattua ajan, jotta pääsen vähän keskustelemaan kaikesta.

Olen vaan väsynyt kaikkeen tällä hetkellä. Se ei auta asiaan yhtään, että ihmiset tulevat sanomaan että “mitä olen sanonut jo pitkän aikaan”. Ei se helpota oloa nyt. Kai mä tiedän itsekkin, että on tullut tehtyä liikaa töitä. Rasitettua itseään liikaa. Ei sitä halua myöntää. En ole sitä halunnut myöntää, olen vaan sanonut, että “kyllä se tästä helpottaa”. Mutta silti tiennyt, että ei todellakaan tule helpottamaan.

Täältä kaadutaan, kovaa ja korkealta. Onneksi tiedän että on olemassa tukiverkko, jonka varaan pystyn luottamaan. Ainakin toivon niin. Tämä menee vielä huonompaan suuntaan ennen kuin päästään takaisin jaloilleen. Pitäkää ihmiset huolta rakkaimmistanne! Tällaista ei itse tajua ennen kuin on liian myöhäistä.