Pelkoja ja pelkotiloja.. (arkistosta 16.11.2012)

Tämä kuuluu taas tähän listaan: ehkä ei niin oleellista tietoa minusta. Mutta silti aion kertoa koko jutun :)

Kaiken ei aina tarvitse olla niin asiallista, oleellista tai mitään muutakaan. Tämä kuuluu osittain siihen kastiin. Tulee olemaan enemmän syvällisempiäkin ajatuksia, mutta kuitenkin pääasiassa ei niinkään.

Satuin tänään törmäämään taas yhteen videoon, jonka tekijä on yksi bloggaajista, joita seuraan. Hänellä on paljon hyviä mielipiteitä, ja niistä aionkin kirjoitella tänään. Videon aihe oli homojen pelot. Niitähän löytyy. Muutama niistä oli mielestäni hyvinkin pitkälti samanlaisia, kuin mitä minulla on. Olen osasta niistä keskustellut jo aikaisemminkin, ja jopa ehkä kirjoittanutkin. Kertauksen vuoksi kirjoittelen niitä tähän.

Ensimmäinen asia on ikä. Se on sellainen hassu juttu. Minulla alkaa kolmekymmentä olla mittarissa pikku hiljaa, ja aika onkin mennyt todella nopeasti. Ei oikeasti edes ymmärrä. Joskus reilu kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, etten tule koskaan näkemään sitä päivää.. Eihän homot elä niin pitkään. Noh, ikävä kyllä on pakko myöntää joskus olevansa väärässä. Ja kuinka ihanaa onkin olla joskus näinkin törkeästi väärässä :) Tykkään elämästäni, vaikka se onkin hirveää häsläämistä päivästä toiseen, ja ihan hillitöntä työmäärää. Toki, haluaisin mahdollisesti elämältäni jotain muuta kuin sitä ainaista painamista eteenpäin. Eli ensimmäinen pelkotila on siis siinä. Loppuun käsitelty ja kaikkea. Minusta ette ihan näin helpolla eroon pääse :) Toki voi olla myös ongelma siinä, että joskus silloin kauan sitten käsitys homojen elämäntavoista on ollut hyvin erilaiset, ja uskoin itsekin siihen stereotypiaan, jota telkkarista saattoi katsoa.. Ihme että normiksetkin uskoo niihin, jos sinisilmäinen nuori mies uskoo, vaikkei tiennyt vielä elämisestä mitään :)

Toinen mikä videossa kävi selväksi, on se, että kuinka vaikeaa sitä onkaan että homolla voi olla heteroita miespuolisia ystäviä. Se on todellakin yksi sellainen juttu, mitä en ole itsekkään oikein tajunnut vielä, ja olen siitäkin erittäin onnellinen, että olen todistanut sen vääräksi.

Minulla on ollut ja on edelleen kaksi erittäin hyvää heteroa miespuolista ystävää. Toisen kanssa ei ikävä kyllä kauheasti olla enää tekemisissä (hän bongasi itselleen naisen, ja jäi sitten vietetty aika kokonaan pois), ja toinen on paras ystäväni, jota en olisi ikinä uskonut löytäväni. En uskoisi, että meidän ystävyys edes toimisi, jos hän olisi meikäläisiä. Joten hyvä näin!

Vastoin kaikkia stereotypioita, ei me homot (kaikki) yritetä päästä jokaisen vastaantulevan pöksyihin, miksi edes yritettäisiin, en pysty sitä käsittämään. On aivan mahtava päästä vaihtamaan mielipiteitä ihan vaan normaalien jätkien kanssa. Vihaan sanaa normaali, mutta se toimii taas tässä yhteydessä hireän hyvin. Kyllä huomaa, kuinka paljon eroja löytyy minusta ja ystävästäni, vaikka ollaankin todella samankaltaisia monessa asiassa.

En nyt muista mitä muita aiheita siinä oli niistä peloista, mutta tuo hetero-mies-kaveri -asia on sellainen, joka on aina silloin tällöin pinnalla. En uskalla tai “uskalla” edes ystävystyä heteromiehen kanssa, koska pelkään että mitä hän miettii asiasta. Ja sitten kun pääsen siitä asiasta etten stressaa sitä, alan miettimään, että mitä muut meinaavat siitä. Ei minun kannalta, vaan tämän kaverin tai ystävän kantilta. Onneksi paras ystävä on opettanut sen, että hän ei ainakaan välitä siitä mitä muut ajattelevat. Heidän ongelmansahan se on.

Niin on. Fiksu mies!

On olemassa paljon muitakin asioita, jotka pitäisi vihdoin takoutua minun niskaani, jotta pystyisin vaan olemaan.. mutta koska olen totaalisen palikka tietyissä asioissa, se ei aina ole ihan niin helppoa kuin olettaa voisi.

Olen älyttömän väsynyt tällä hetkellä. Sekä henkisesti että fyysisesti, mutta koitan piilotella sitä mahdollisimman hyvin. Aina se vaan ei ole mahdollista. Tämä teille vaan tiedoksi, ettei sitten tule yllätyksenä. Odotan kovasti jo jumppataukoa, ja siinä samalla muutenkin vähän enemmän vapaa-aikaa. Siitä keskustelin jo viime blogissa. Harmittaa isosti, ettei vaan ole aikaa. Voisi vaikka ihan vaan viettää aikaa parhaan ystävän seurassa.

Taas tuntuu siltä, että mitä tahansa teen, sanon, yritän tai aloitan, teen väärin, huonosti ja totaalisen perseelleen. Tavoittelen liikaa täydellisyyttä, ja kun on muutenkin itsetunto todella alhaalla, se ei ole ollenkaan tehokas asia. Harmittaa ihan valtavasti. Ja pienikin takaisku tuntuu todella pahalta. Se on pelottavaa se. Onneksi kautta on enää niin vähän jäljellä. Tästä selvitään kyllä!

Teen itse paljon töitä, mutta silti stressaan muiden jaksamisesta. Olen huomannut kuinka kamala on olla huolissaan muiden puolesta. Jaksamista kaikille teille ketkä painatte pitkää päivää! Muistakaa levätä myös välillä.

Nyt kiitän, kumarran ja kuittaan! Tänään pitäisi vielä pari tuntia jumppaa jaksaa vetästä, voi olla että illalla väsyttää aika valtavasti.