Kroppa ottaa sen mitä vaatii..

Masokisti-työnarkkis?

Joskus silloin tällöin huomaa, että tulee tehtyä ihan tarpeeksi rankka työviikko. Tällä viikolla se on juuri ollut sellainen. Aamulla herätyskello soi 5:30, ehdin tarkistamaan oman sähköpostin ja tarvittaessa tekemään jotain hienosäätöä siellä, ja pyrin töihin klo 7:00 pintaan. Tällä viikolla se on ollut erittäin romanttinen idea, joksi se kyllä on myös jäänyt.

Johtuen erinäisistä syistä olen “joutunut” ottamaan vähän omaa aikaa myös töistä, ja sen takia on kertynyt miinuksia, joita olen tässä nyt kovaa vauhtia pyrkinyt tekemään takaisin päin. Se on ensimmäinen syy miksi tämä viikko on venahtanut ihan totaalisesti pois tolaltaan. Olen pyrkinyt tekemään siis noita miinuksia takaisin mahdollisuuksien mukaan. Sama meno jatkuu vielä ensi viikolla, jotta saan vihdoin tämän kuun loppuun tasattua kaikki kuntoon nätisti. (Tästä on olemassa siis oma Google Sheets -taulukko ;))

Normitöiden lisäksi on tietysti kaikki ohjatut tunnit, joita tällä hetkellä löytyy se melkein kymmenen viikkoon. Ne on vähän semmosia, että vaikka välillä väsyttää, saan niistä virtaa todella paljon että jaksan viikkoa eteenpäin. Ongelma näissä pitkissä viikoissa on vaan levon pakollisuus, joka tuntuu välillä jäävän ihan totaalisesti pois.

Omalla firmalla on yksi projekti, joka vaatii 100% huomion vapaa-ajasta, jonka takia olen vielä tuntien jälkeen mennyt istumaan Hubille muutamaksi tunniksi per ilta, ja sieltä sitten 22 – 23 välillä valunut pikku hiljaa kotiin päin. Näin työpäivän venyessä kevyesti 16 tuntiseksi, yöunet jäävät aika lailla vajaiksi. Nämä on näitä #yrittäjäniloja, joita ei vaan pysty ymmärtämään. Toivottavasti jossain vaiheessa nämä pitkät päivät ja jatkuva joustaminen tulee näkymään jossain muuallakin kuin silmien alla. Siis älkää käsittäkö missään nimessä väärin: Tykkään tehdä töitä. Sen ei pitäisi olla kenellekkään epäselvää. Tosin haluaisin ehdottomasti saada töistäni myös korvausta, jotta saisin jatkettua omaa tekemistäni joskus jopa mahdollisesti ainoana työnä. En tiedä mikä masokisti oikeasti olen, kun haluaisin oikeasti työllistää itse itseni.

Kuten sanottua, olen hyvässä tilanteessa tällä hetkellä, ja tulevaisuus näyttää siltä kantilta valoisalta, että ainakin toistaiseksi myös oman firman kautta tilauskanta on ihan suhteellisen hyvä. Siis sekä liikuntapuolella että koodauspuolella. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, omat nettisivut ja tämä blogi on jäänyt kokonaan päivittämättä, sille olen tekemässä jotain kunhan saan aikaiseksi vapaapäivän. Tosin se taitaa tarkoittaa sitä, että joulukuussa tapahtuu. Noh, niinhän se meni viime vuonnakin. Tein joululomalla uudet Jumppahullu.net -sivut.

Eläkkeestä…

Olin alkuviikosta Lidlissä käymässä, ja sieltä ulos päästyäni näin muutaman vähän vanhemman rouvan keskustelemassa, ja toinen heistä tokaisi siirtyneensä eläkkeelle kesäkuun alussa, johon tämä toinen valtavalla äänellä onnittelemaan sitä sitten. Jäin pienessä päässäni miettimään sitten, että: Miksi pitää onnitella siitä, että on koko elämänsä vääntänyt töitä, ja nyt vihdoin sitten 65+ (olettaisin iäksi) saa alkaa viettämään oikeaa elämää ilman, että joka viikko pitää käyttää se 40 tuntia töissä. Toki, onhan se hienoa, ja tänä päivänä taitaa olla saavutus päästä joskus pois töistä, mutta en nyt ehkä lähtisi onnittelemaan siitä asiasta.

Koko elämä ensin onnitellaan kun töissä saavutetaan jotain, ja sitten vihdoin kun on oppinut työnsä kunnolla (toivottavasti), ja jäädään eläkkeelle, niin onnitellaan siitä sitten. Hauskaa.

Ja sitten vielä se, että tiedän monen monta yrittäjää, jotka tekevät oman firman hommia vielä eläkkeellä. Se on tässä niin ristiriitaista. Maksetaan yrittäjän tuloista 25% eläkemaksuja, ja sitten ei edes jäädä eläkkeelle, vaan jatketaan töiden tekemistä niin kauan kuin vähänkin sitä pystyy. Kai tämä yrittäjyys on jotenkin sisäänrakennettu soluihin, ainakin kaikki yrittäjät, joita itse olen nähnyt, ja joihin olen tutustunut, on kyllä sillä tavalla työorientoituneesti vinksahtaneita. Sitä yrittäjyyttä ei vaan napsauteta pois päältä, ei illalla kun lähdetään pois toimistolta (tai yöllä), eikä varmasti myöskään lomalla (anteeksi millä?).

Itse en ainakaan unelmoi eläkkeestä. Sehän tarkoittaa sitä, että olisi koko päivä aikaa ihmetellä, olla tekemättä yhtään mitään. Tai ehkä sitten tulee vielä kauneita ja rohkeita telkkarista, niin tutustuu sitten siihen maailmaan. Toki, siihen että itse pääsen eläkkeeltä on vielä piiiiiiiiitkä aika. Siis kaikkea sattuu tietysti, mutta oletetaan nyt, että kaikki menee suunnitelmien mukaan, ja hallitus ei nosta eläkeikää mihinkään 80 vuoteen, niin tässähän on vielä tehokasta työuraa (tai yrittäjäuraa) jäljellä vielä kolme vuosikymentä. Siinä ajassa ehtii kehittämään vaikka ja mitä!

Etätyö ja Hubi

Kansallinen etätyöpäiväkin oli ja meni, todella hienoa. Nyt kun on itse töissä Salossa, ja oma toimisto kun on täällä niin etätyöt eivät ole ihan niin isosti mielessä, mutta muilla asiat eivät ole ihan niin hienosti (töiden puolesta). Toisilla on todella pitkät työmatkat, joiden joka päivä edestakaisin suhaaminen on rankkaa.

Hub Salo on onneksi nostamassa koko ajan profiiliaan myös näissä etätyömahdollisuuksissa. Todella hienoa! Mielestäni on mahtavaa, että Hubi näkyy jatkuvasti erilaisissa medioissa, jos vaikka saataisiin sinne lisää porukkaa, saataisiin Salosta todellakin sellainen etätöiden mekka, jossa ihmiset voisivat asustella, ja tekisivät töitä johonkin muualle. En usko etteikö se voisi onnistua. Nykyään töissä ei ole enää niin suurta läsnäolovelvollisuutta, ja videolaitteet ovat niin hyviä, ettei palavereiden pitäminen ole mitenkään mahdottomia ideoita. Nimimerkillä, neljä palaveria ihan toiseen maahan tässä kuussa.

Ehkä alan pistämään tämän blogimerkinnän kiinni, ja lähden sinne töihin. Inspiraatio kirjoittamiseen lähti siis oikeasti siitä, että herätyskello on tänäänkin soinut 5:30, mutta koska pitkät työpäivät ovat vienyt kropalta tehoa (esim. eilinen Zumba ei vaan lähtenyt liikkeelle missään vaiheessa). Olen siis lävännyt herätyskellon kiinni Gear Fitillä, ja kääntänyt kylkeä. Simo tuossa viittä vaille kahdeksan herätti ja kyseli kellosta. Siinä sitten nousin, en edes mitenkään hädissäni, ylös sängystä ja totesin kuinka hyvä fiilis on kun on nukkunut vähän jopa laittomasti enemmän kuin piti!

Tänään on kalenterimerkintöjä koko päivälle, tosin tämä aamun nukkuminen vähän vetää tuota miinusten plussaksi vääntämistä, mutta nyt en ole edes pahoillani asiasta. Kroppa tietää mitä haluaa, ja ottaa sen mitä vaatii. Nyt kunnioitan sitä.

Sunnuntaina olisi luvassa puolikas Salon Marathonissa, ja siihen pitää kerätä virtaa. Tässän on kuitenkin vielä huominen päivä suoritettavana, erittäin tärkeän ihmisen synttärikekkerit ja kaikkea muuta mukavaa on vielä sitä ennen luvassa. Mutta periaatteessa töiden puolesta sunnuntaina on vapaa, joudun omaa projektia tosin siirtyä Hubille tekemään sen jälkeen vielä.

Over and out!

Pitäkää itsenne ihmisinä!