Tasa-arvoinen avioliitto ja asenteet..

Tasa-arvoinen avioliitto on aihe, joka nostaa verenpaineita. Niin vastaan kuin puolestapuhujille.  Onhan se hyvä, että asioista keskustellaan, kuitenkin melkoisen usein kommentit tässä asiassa ovat enemmän kuin ala-arvoisia. Asenteet tätä asiaa ja meitä homoja kohtaan on edelleen todella negatiivisia. Ainakin vastustajat pitävät todella kovaa ääntä asian suhteen.

Mitä mieltä olen itse tästä avioliittoasiasta?

Olen ehdottomasti tasa-arvoisen avioliiton kannalla. Miksi? Siihen on varsin hyvä syy. Olen itse ollut parisuhteessa kohta 12 vuotta, 2011 olemme rekisteröineet parisuhteemme. Rekisteröinti oli siinä tilanteessa semmonen “järkevä” teko, koska omistimme asunnon, ja halusimme saada vähän turvaa sille varalle, että jommalle kummalle käy jotain. Aina pitää varautua kaikkeen mahdolliseen. Pari kuukautta maistraattireissun jälkeen pidimme sitten “hääpippalot”, jossa suvun ja ystävien kanssa juhlimme tätä asiaa. Hieno, mutta totaalisen erilainen juhlahan se oli, ja täysin meidän näköinen tapahtuma.

Enemmän kuin usein olen kuullut kysymyksen, että miksi meillä ei ole sama sukunimi. No sehän ei rekisteröinnissä ole edes teknisesti mahdollinen vaihtoehto, eikä meistä kyllä kumpikaan sukunimeä lähde vaihtamaan vaikka nyt päästäisiinkin oikeasti avioliittoon. On kuitenkin mielestäni vähintäänkin outoa ja parisuhteen rekisteröimisen vähättelyä, että jokaisessa virallisessa paperissa pitää erikseen valita “Rekisteröity parisuhde”. Olisihan se papereidenkin kannalta helpompaa ettei siellä olisi moista vaihtoehtoa, vaan kaikki käyttäisivät samaa termiä: Avioliitto.

Mielestäni kyse ei ole siitä, että me haluttaisiin jotain mitä heteroilla on, vaan halutaan yhtenäiset oikeudet muiden kanssa. Emmekä me halua mitään keneltäkään muulta pois. Ihmettelen vaan, että minkä takia jollain on käsitys, että me vietäisiin heiltä jotain tämän asian myötä.

Kirkko ja avioliitto ei mielestäni liity mitenkään toisiinsa, enkä koskaan halua kirkkohäitä. Se ei ole minun juttu. Kirkko saa olla sitä mieltä mitä on, ja ne, jotka uskontoonsa viitaten argumentoi tasa-arvoista avioliittoa vastaan, saavat sen tehdä. En ole samaa mieltä niistä asioista, raamattua tulkitaan vähän omalla tyylillä, mikä on väärin. Jokainen tosin saa uskoa mihin haluaa, tulkita raamattua miten haluaa ja olla hyväksymättä meitä. Kirkon riveissä kuitenkin aika paljon on hajontaa myös tässä avioliittoasiassa. Rakkaus on rakkautta, ihan sama onko se kahden miehen, kahden naisen tai naisen ja miehen välillä. Kunhan kaikki ovat tässä asiassa mukana, ja ovat täysi-ikäisiä.

Adoptio on aina ollut asia, josta olen vaihtanut oman mielipiteeni. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että ehkä ei. Nyt kuitenkin sivusilmällä seuranneena erästä “vauvaprojektia”, olen tullut ihan toisiin ajatuksiin. Pääasia että lapsella on perhe jossa rakastetaan. Jossa lapsella on oikeasti hyvä olla ja missä on arvot muutenkin kohdallaan.

Kommenteissa lyödään aika kovilla asioilla tiskiin, esimerkiksi siitä, että “kahden homovanhemman lapsista tulee homoja”. Kuinka idiootteja ihmiset oikeasti ovat. Eihän niistä heterovanhempien lapsista tule heteroita, vai kuinka? Kommenteissa tuntuu olevan myös jostain syystä harhakäsitys, että homot ja lesbot vaan paneskelevat ympäriinsä, eikä saa pidettyä parisuhteitaan pitkäaikaisina. Niihin voin itse argumentoida vastaan, ja sanoisin, että 12 vuotta suhteessa alkaa olemaan jo aika kunnioitettava aika. Vai mitä?

On suorastaan loukkaava lukea näitä kommentteja siitä, että miten me homot ei osata pitää parisuhteita kasassa. Kuitenkin kun katsotaan tuota touhua, mitä heteroilla on, niin erotaan, ollaan yhdessä, hommataan lapsia, erotaan, hommataan lisää lapsia. Onko se sitten niin paljon parempaa? Tämäkin on raaka kärjistys, tiedän monen monta heteroparia, joilla on erittäin onnellinen parisuhde takana, ja varmasti vuosia vielä tulossa.

En ole kuitenkaan keneltään saanut sellaista selitystä tähän asiaan, että miksi oikeasti tasa-arvoinen avioliitto ei voisi olla mahdollista. Johtuuko vastustaminen ken ties siitä, ettei tunneta homoja? Tai ehkä tunnetaan, muttei tiedetä sitä.

Voin kertoa, ettei tämä homon elämä ole mitenkään erilaista. Me käydään töissä, meillä on kämppä, auto, pari lemmikkiä. On hyviä ja huonoja päiviä. Taistellaan ihan samoista asioista kun kaikki muut: rahaa ei ole koskaan liikaa ja aika loppuu kesken päivän aina.

Olen yrittäjä, sen lisäksi käyn päivätöissä. Pyrin tulemaan toimeen kaikkien kanssa luomatta mitään liian suuria ennakkoluuloja. Toki kun itse on joutunut kestämään ties minkälaista kuraa suunnasta ja toisesta, on ehkä oppinut vähän erilaiseen elämänasenteeseen. Pitää tosin sanoa, että samanlaisen kasvatuksen voisi ketä vaan saada, jos me saataisiin kitkettyä sellaista perseilyä pois ihmisiltä.

Olen mielestäni onnistunut ihmisiltä kuitenkin poistamaan tyhmiä ennakkoluuloja homoja kohtaan, ja sitä kautta avartanut ihmisten ajatusmaailmaa. En tiedä miksi ennakkoluulot ovat niin suuret meitä kohtaan. Tietysti varmasti telkkarilla on oma vaikutuksensa tähän asiaan. Ollaan kuitenkin yksilöitä, osa meistä vähän ehkä jopa hiirulaisia, ja osa meistä ihann kaikkea muuta. Jos se helpottaa, poistaa ennakkoluuloja tai avartaa ihmisten ajatusmaailmaa, voi ottaa yhteyttä. Pidetään kuitenkin hommat asialinjalla joka asian suhteen. Ihan vaikka gtalkin kanssa kunnon chatti pystyyn. Mitä vaan :)

Voitaisiinko jo tulla tälle vuosituhannelle ja saada tämä asia eteenpäin. Niin moni ihminen saa hyvän mielen kun tämä asia toteutuu. Keneltäkään tämä ei ole pois. Ei sitten keneltäkään.

Olkaa ihmiset hyviä toisillenne!