Syksyn kuulumisia…

On se jo aikakin. Pitkästä aikaa kirjoittaa tänne jotain. Edes jotain. Yllättää varmaan kaikki, että on ollut ihan hirvittävä kiire. Paljon kaikenlaista on tapahtunut, eikä taida ihan vielä tähän jäädä nämäkään tapahtumat.

Aloitetaan kesälomasta. Rooma. Mahtava paikka. Aika on kullannut muistot hirvittävästä häsäämisestä, ja enää on hyvät asiat mielessä. Edelleenkään en koe mitenkään pakottavaa tarvetta päästä ulkomaille. Ainakaan kun katson omaa tehtävälistaa, joka kasvaa kasvamistaan. Kesäloman jälkeen on sattunut ja tapahtunut. Midnight Run kahvakuulana oli äärettömän hieno kokemus. Keskellä yötä juoksennellut kilometrit maailman parhaiden ihmisten kanssa oli jotain unohtumatonta. Ruisrääkki työkavereiden kanssa toinen ihan ehdoton vuoden kohokohta. Näitä saisi olla lisää, kunhan vaan kunto kestää ja jalat jaksaa. Elo-syyskuu taisi olla siinä.

Itseasiassa muuten ei ollut. Jumppahullun toimisto muutti Astrum-keskukseen. Haikein mielin Hubilta lähdin, mutta downshiftaamista on pakko tehdä. Tällä hetkellä päätös vaikuttaa varsin onnistuneelta, ja vaikka tilaa on huomattavasti vähemmän, sen aiheuttamat säästöt firman budjetissa ovat erittäin positiivinen muutos parempaan. Tulkaahan moikkaamaan jos siellä päin pyöritte ja hyöritte.

Lokakuu on ollut henkisesti todella raskas, eikä se tule vielä päättymään tähänkään. Muutenkin fyysisesti mennään äärirajoilla. BodyStep -koulutus on takana, onneksi se tuli tähän väliin, oli nimittäin erittäinkin tarpeellinen. Töissä ollaan jännän äärellä, ja se on aiheuttanut enemmän kuin vähemmän stressitasojen nousua. Aamujen smoothie onneksi on auttanut, muutama pikkunen ravintolisä tehnyt myös samaa. Odotan niiltä koko ajan enemmän, ja toivonkin että tässä vielä tulee piristymään. Kuun puolen välin laivareissu jälleen juoksuporukassa tuli myös tarpeeseen.

Matkalla tuli tutustuttua muutamaan erittäin mielenkiintoiseen ihmiseen. Se on todella hyvä. Pääsee vähän näkemään muuta maailmaa. Plus Viking Grace <3. Elokuun jälkeen ensimmäinen vapaapäivä. Ja ihan huippuseurassa, asioita pohtiessa, toisia asioita unohtaessa.

Olin myös ensimmäisessä Nuorkauppakamarin kokouksessa ja tapahtumassa, ja luulen että NYT tiedän miksi ihmiset ovat mukana toiminnassa. Koukutuin. Tähän asti se on ollut enemmän projektien vääntämistä, ja puurtamista ehkä jopa vähän päämäärättömästi. Kuitenkin nyt kun näki tätä porukkaa ekaa kertaa oikeasti yhdessä, näki sen innostumisen, omistautumisen, heittäytymisen. Ehdottomasti hyvä asia. Onneksi on monta vuotta vielä jäljellä ;) Odotan innolla mitä ensi vuonna saadaan aikaiseksi.

Onneksi sain viettää myös sunnuntain rauhassa. Otin siitä sitten vapaapäivän, kun ei ollut yhtään sellainen olo, että tekisin töitä aina. Tiedän, kuulostaa todellakin älyttömältä, mutta joskus minäkin tarvitsen vapaata. Ja joskus jopa ymmärrän sen itse.

Sunnuntai meni aika pitkälti levon merkeissä. Ääni on todella kamala vielä tällä hetkellä. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin. Meni tietysti pitkäksi illanvieton kannalta, näin paljon vanhoja tuttuja, ja sen lisäksi tein paljon uusia tuttavuuksia. Mm. yhden nuoremman herran kanssa pääsin keskustelemaan todella vaikuttavasti, ja uskon että tämä maa pelastuisi vallan hienosti jos kaikilla olisi sama asenne. Käsittämättömän hienoa!

Henkisesti rankka aika on ottanut kyllä veronsa. Yleensä pyrin ajattelemaan asioita mahdollisimman positiivisesti, mutta nyt alkaa painamaan sen verran pahasti päälle, että välillä ajatukset eivät ole ihan niin mukavia. Vietän liian vähän aikaa kavereiden kanssa, mikä harmittaa ihan älyttömän paljon. Tiedän että sosiaalisessa kanssakäymisessä on sen osalta paljon opittavaa ja parannettavaa. Sen lisäksi tässä on muutamaan otteeseen tullut semmonen olo, että olen ihmisille vain se varasuunnitelma, johon päädytään jos kaikki muut asiat menevät perseelleen. Tiedän ettei se ole joka asiassa näin, mutta muutama sellainen asia on nyt tullut vastaan.

On asioita, jotka loukkaa todella kovaa vaikka ne ei varmasti ole tarkoituksella niin. En aina vaan ihan ymmärrä ihmisiä. En missään tapauksessa halua ketään kaltoinkohdella tai tarkoituksella loukata, satuttaa ja ehkä vähiten aiheuttaa hankaluuksia. Olen pahoillani jos näin on käynyt.

Nyt kuitenkin suihkuun ja töihin. Illalla jumppiin ja sieltä omalle toimistolle nopeasti vielä taikomaan nettisivuja. Hommat suttaantuu varmasti kun ei anna elämän häiritä asioita! Olkaa ihmisiksi, ja te, joita ystäviksi kutsun, olette ajatuksissa kyllä usein. <3

Niin, ja nyt olisi tarkoitus ryhdistäytyä ja alkaa käymään säännöllisesti salilla. Nähdään siellä!