Hälyyttäviä merkkejä ja matalaa itsetuntoa..

Tällaista se on joskus. Toisinaan olo on todellakin hyvä, toisinaan taas tuntuu siltä, että on täysin ja totaalisen turha. Harmi kyllä tätä jälkimmäistä fiilistä on ollut nyt parin viimeisen kuukauden aikana ihan liikaa. On ollut paljon tilanteita, joissa huomaan jälkikäteen, että miten vahvasti yritän painautua johonkin omaan kuoreen — olla häiritsemättä ketään ja antaa maailman viedä.

Tiedän tasan mistä se johtuu. Se johtuu tämän hetken valtavasta stressitasosta jota ei missään nimessä helpota jatkuva kiire. Ei -sanan oppiminen on edelleen todella vaikeaa, ja on prosessissa opittavana edelleen. Paljon on myös hyvää koko ajan ilmoilla. Eli ei mitään hätää sen kanssa. Huhtikuussa on luvassa matka Köpikseen, tämä viikonloppu menee Hirvensalmella. Nyt on tulossa oikeastaan vuoden toinen vapaapäivä. Onko ihme jos on vähän väsy.

Pelkästään työasioilla nämä ei kuitenkaan ole selitettävissä, vaikkakin se väsymys ehkä jotain aiheuttaa. Osa epävarmuustekijöistä tulee oikeastaan jo vähän kauempaa historiasta. Tässä on taas tullut käytyä muutamaan otteeseen keskusteluita erilaisuudesta, tasa-arvosta ja sitä kautta myös siitä miten ihmiset kokevat tai tuovat esille omia mielipiteitä siitä että joku on homo. Tai joku, lähinnä minä. Hyvinhän ainakin omasta mielestä kaikki sen ottaa, eli taaskaan siitä ei ole kyse.

Kyse on enemmänkin siitä, että olen alkanut taas vaihteeksi miettiä syitä miksi käyttäydyn jollain tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Tajusin tänään kun oltiin syömässä työkavereiden kanssa, etten ole katsonut ympärilleni yhtään. Olen tehnyt sen mitä todennäköisemmin jopa tarkoituksella. Ehkä sen takia että itsevarmuus on jossain maan rakosessa. Se ei ole yhtään hyvä asia, mutta eihän sille tietysti siinä vaiheessa tajua mitään tehdä. Toivon ettei se vaikuta ulospäin mitenkään koppavuutena tai vastaavanlaisena. Pistää oikein harmittamaan.

Ja nämä tulee taas vahvasti siitä, että taas tällä hetkellä koen olevani tietyissä piireissä ihan täysin turha. Haluan todistaa ihmisille että olen hyödyllinen ja sitä kautta että olen olemassa, ja silti tulee niitä hetkiä kun tunnen olevani ilmaa kaiken keskellä.

Pitäisi päästä salille. Mutta jotta pääsen sinne aamulla ennen töitä, tarvitsen virtaa. Ja jotta saan virtaa, pitää saada pää selväksi. Ja kun pääsisi salille, saisi sen oman itsetunnon taas sellaiselle tasolle, että voisi kulkea rinta pystyssä eikä pyytäen anteeksi sitä että on.

Vaikka kuulostaa taas todella masentavalta, niin mulla on kaikki hyvin. Todella hyvin, jos ollaan ihan tarkkoja. Töitä on ja riittää, firman puolesta jopa niin paljon että pikku hiljaa on kieltäydyttävä. Se ei tosin ole pitänyt, että tekisin vain töitä joita saan laskutettua. Se on aiheuttanut sen, että tällä hetkellä firman kanssa ollaan aika nollatilanteessa. Yrittäminen taas vaihteeksi ärsyttää, kun tuntuu että on “pakko” tehdä asioita jotta pärjää.. Laskuja sataa ovista ja ikkunoista, ja vaikka töitä on paljon, se ei vielä tuo rahaa pöytään.

Tänä vuonna Jumppahullu kyllä ponnahtaa uudelle tasolle. Muutama sellainen projekti on menossa. #InfoRuutu on yksi niistä, ja siihen sain tänään uuden raspberry Pi3:n, jonka kanssa lähdetään kehittämään tuota itse näkymää. Se on todella mielenkiintoinen laite, ja kunhan saan aikaiseksi, niin pistän sen kanssa hihat heilumaan.

Toinen on #ohjaajapankki, joka tulee vastaamaan ryhmäliikunnan haasteisiin sijaisten hankkimiseen sekä lukujärjestysten suunnittelussa oleviin ongelmiin. Tiedän niistä itse paljon kun toimin alalla. Toivotaan että se saadaan lanseerattua vielä kevään aikana.

Sen lisäksi on muutama muu projekti, joista en voi oikein höpötellä ettei yllärit paljastu. Mutta hommia siis on.

Annan itselleni sellaisen tehtävän, että koitan saada itselleni iskostettua päähän, että se mitä muut ajattelee, on täysin epäoleennaista, kunhan teen itse asioita joista tykkään, ja joista tulee hyvä fiilis.

Yritän saada sen oman salitreenin takaisin kalenteriin, ja siihen olisi kiva saada joku piiskaamaan, jotta saataisiin jopa tuloksia. Pyrin saamaan myös syömiset aisoihin, ja tehtyä itselleni sellaisen ohjelman, jota on suhteellisen helppo pitää yllä. Taas enemmän niin, että fiilis on hyvä, kuin se, että olisi joku järkyttävän tiukka ruokavalio. Tavoitteena siis voida paremmin, ei mitään muuta.

Ei kuulosta mahdottomalta.

Koitan myös saada omat ajatukset takaisin positiivisemmaksi. Se on ollut vähän haastavaa nyt kun tuntuu että stressi on ylitsepääsemättömän kovaa.

Mutta, nyt kuittaan itseni hetkeksi offlineen, käydään tankin tyhjennyksellä ja bensatankin täytöllä. Ja jatketaan matkaa kohti kauneinta suomea.

Nähdään, moikataan, älkää olko tuntemattomia! ^^

Ootte tärkeitä!