Wow, kylläpä se kolme viikkoa hurahti..

Käsittämätöntä miten nopeasti se loma sitten menikään, kun sille päälle vihdoin päästiin. Joo, on tullut levättyä, mutta sen lisäksi kyllä onnistuneesti olen tapani mukaisesti istunut toimistolla. Ja tällä kertaa erittäinkin syystä.

Loman alku lähti liikkeelle reissulla. Sloveniaan ja Ljubljanaan tällä kertaa. Reissu itsessään meni ihan kivasti, pitää päästä uudestaankin Sloveniaan, koska toiseksi viimeisellä päivällä makasin kuumeessa ja oksentelin oikeastaan koko päivän, ja päästiin käymään lähinnä kauppakeskukseen hakemaan juotavaa, ilman että oli taas pakko mennä makoilemaan. Alla video matkasta.

Siinä on aika pitkälti kuvattu kaikki mitä tapahtui matkalla :) Suosittelen kyllä lämpimästi muillekkin tuota matkakohteeksi jos on miettimässä seuraavaa paikkaa.

Sen jälkeen onkin sitten tultu oltua vain ihan kotona, mikä ei ole ollenkaan siis huono asia. Päin vastoin. Pitkiä, hitaita aamuja, jumppaa, koodaamista. Kaikkea sellaista kivaa mitä vaan voi keksiä. Eikä liiemmin stressiä. Se on aina hyvä asia.

Toki sen verran on tullut koodattua, että tuota meidän Show Upin softaa on pitänyt saada valmiiksi – Lanseerausta varten. No, on tässä muutama muukin koodausjuttu ollut, kun sellaisia yllättäen työn alle on tullut. Mutta Show Upin softa on ollut se ensimmäinen prioriteetti johtuen eilisestä lanseerauksesta. Siihen pakattiin paljon asiaa pieneen, ja vaikka meillä osallistujamäärä ei ollut valtava, saatiin todella kiva ja tehokas ilta aikaiseksi.

Mehän oltiin Sparkup Turussa pitämässä lanseerausta, yllä on paikasta 360-kuva. Löysin vahingossa tuollaisen kameran, ja semmonen oli pakko tilata, kun vaikutti järkevältä. Olen keksinyt jo miljoona erilaista käyttötapausta miten, ja missä tuota voisi käyttää ihan oikeasti hyödyksi. Noh, eniveis, takaisin lanseeraukseen.

Paikka oli siis SparkUp Turku, pyysin SparkUpin Sonjaa kertomaan nopeasti mikä paikka se semmonen on, ja tässä onkin hänen terveiset:

Sparkup startupyhteisö
Turku Science Parkin tarjoama Startup keskus, joka tuo yhteen alueen startuptoimijoita ja toimintaa. Sparkup on auki joka arkipäivä 8:30 – 16:30 ja tila on käyttöön tarkoitettu :) Tervetuloa kahvittelemaan, kokoustelemaan ja tapaamaan uusia ihmisiä :)
//Sonja Nylander – SparkUp community

Paikassa onkin taikaa, sillä illan aikana tapahtui niin monta jännittävän upeaa asiaa, ettei oikein housuissakaan pysy. Lähetettiin tuo lanseeraus livenä, ja se oli ihan ensimmäinen oma livelähetys. Reisillehän se meni, mutta tulipahan kokeiltua sitäkin. Ensi kerralla tiedän, että pitää olla erikseen puhujalla mikrofoni, jotta saadaan homma taltioitua paremmin, ja ei revitä kamerasta piuhaa irti kun se on kertaalleen onnistuneesti asennettu :)

Itse esitykset meni kivasti ja vaikka muutama minor-oikku softassa tapahtuikin, saatiin varmasti kerrottua mitä kaikkea tässä on tullut tehtyä ja miksi.

Tänään on luvassa väriestejuoksua, ja päästäänkin juoksijoiden kanssa siis viettämään varsin värikäs päivä. Itse väriestejuoksun jälkeen jään ihan pieneksi hetkeksi Turkuun, ja käydään mitottamassa Suvin kanssa yksi näyttö keskustasta, tästä lisää kun saadaan se paikalleen. Luvassa on siis paljon jännää! Otan mukaan juoksemaan myös GoPron, joten toivottavasti saadaan todella mahtavaa video- ja kuvamateriaalia sieltä matkan varrelta. Ehkä pitää myös 360-kamera ottaa maaliin, jotta saadaan otettua oikein kunnon ryhmäkuva.

Maanantaina takaisin sorvin ääreen, ja tiedän jo valmiiksi, että luvassa on henkisesti todella rankka viikko. Ja sitä ei missään nimessä myöskään pidä unohtaa että ensimmäinen Zumba kolmeen kuukauteen on tiistaina.

Nähdään!

Matkailu avartaa..

..vai miten sen nyt silleen järkevästi sanoisi. Lähden kolmatta kertaa ulkomaille huomenissa. Jännittää niin maan törkeesti paljon. Ihan suoraan sanottuna. Olen ihan palasina asiasta. Hyvin se matka varmasti tulee menemään, ei siinä mitään. Mutta silti. Jännitän että aikataulut osuvat nätisti kohdilleen ja että lento toimii hienosti, ollaan ajoissa maissa, päästään Odenseen hienosti ja sitä rataa.

Matka lähtee siis huomenna siinä iltapäivällä, ja määränpää on Odense, Tanska. Olen menossa ensimmäistä kertaa ikinä työmatkalle ulkomaille. CodeGarden on itseasiassa tapahtuman nimi, ja luvassa on kolme päivää mielenkiintoista tekemistä uuden julkaisujärjestelmän tutkimisen parissa, yhteisöön tutustuessa ja siinä samalla mieltä avartaessa. Pientä semmosta hyperventilointia on lievästi kyllä havaittavissa. Finnairin softa kiltisti aamulla ilmoitti että Checkin on tehtävissä, ja sen sitten tein. Paikat on kivasti lentokoneen ihan etuosassa, mutta sillä mennään, kun lentsikka oli tietysti jo ihan täysi.

Toinen matka on tulossa elokuussa, silloin matkan kohteena on Ljubljana, Slovenia. Taisi se matkakärpänen sitten kuitenkin käydä puraisemassa tai jotain vastaavaa. Slovenia vaikuttaa varsin kauniilta maalta, ja siellä ollaan sitten mun loman ensimmäisellä viikolla. Saa sen sitten alta pois.

Muuta jännääkin on tässä luvassa, nimittäin Show Up on perustettu, ja sen kautta aletaan tekemään nyt hommia tuon inforuudun kanssa. Lisätietoja siitä on tulossa myöhemmin. Ollaan mukana PopUp Salo -tapahtumassa ja elokuun viimeisellä täydellä viikolla on itseasiassa lanseeraustapahtuma. Paljon on siis suunnitelmissa, ja se ei ole yhtään väärin. Kesän aikana ryhmäliikunta on kuitenkin lähes minimissä, ja pyrin saamaan omat treenitkin taas käyntiin, kunhan pääsen sille linjalle. Heti Tanskan reissun jälkeen.

Heinäkuun alussa on luvassa myös Helsinki Pride, joka on tänä vuonna vaan entistäkin tärkeämpi käydä kävelemässä. Jo pelkästään nämä Orlandon tapahtumat aiheuttaa valtavasti harmitusta itsessä, vaikka siellä ei ketään tuttua ole ollut paikalla. Kova isku se silti oli yhteisölle. Priden lisäksi olisi tietysti myös Mr Gay Finlandit, jonka nettisivut on tänäkin vuonna mun käsialaa, ja pyörii mun palvelimilla, omalla Julkkari -julkaisujärjestelmällä. Tänä vuonna hommat meni todella kivuttomasti, vaikkakin tehtiin täydellinen sivustouudistus. Ehkä se kolmen vuoden kokemus alkaa pikku hiljaa tuntumaan jossain. Todella hienoa. Harmi vaan että budjettisyistä jää itse kisa näkemättä ja kokematta tänä vuonna, kuitenkin Prideen ja puistojuhlaan on pakko päästä mukaan.

Priden lisäksi kesällä on luvassa taas vaihteeksi Asuntomessut, joihin on ihan pakko päästä. Sen lisäksi väriestejuoksu, midnight run ja ihan syksyllä ruisrääkki. Pitää siis treenata myös juoksemista kesän aikana. Luvassa on paljon mielenkiintoisia juttuja.

Koitetaan hymyillä joka päivä, sillä pääsee paljon pidemmälle kuin murjottamalla. Nähdään!

Läpinäkyvä

Joskus tuntuu siltä, että mitä ikinä tekee tai sanoo, ei saa ääntä kuuluviin, ei näy. Tuntuu että olisi läpinäkyvä. Näitäkin fiiliksiä on taas ollut. Onneksi on olemassa jumpat, jolloin palataan taas todellisuuteen ja ainakin asiakkaat tietävät mitä pitää tehdä kun sanon niin. Sanalla sanoen turhauttaa ihan valtavasti ja isolla kädellä.

Keskusteltiin viikonloppuna myös siitä, miten en osaa sanoa “ei”. Ja mistä se tulee. Se on hyvä että itse olen tiedostanut aika pitkälti kaikkea mikä tämän aiheuttaa. Se on se kaikkien miellyttämisen tarve. En halua tuottaa kenellekkään pettymystä tai harmistusta sillä että kieltäydyn tekemästä jotain, tai vaihtoehtoisesti en halua aiheuttaa kenellekkään ylimääräistä työkuormaa — itsehän hyvin vahvasti tiedän kuinka stressaavaa se semmonen kuorma on :) Sehän on ihan kiva tehdä itse, ettei ketään muu joudu sitten viettämään vapaa-aikaansa hommien takia joita itsekkin voi tehdä. Päästään taas tähän läpinäkyvyys-syndroomaan. ^^

Toinen asia on oman työnsä ja itsensä arvostaminen. Taidan tehdä sitä ehdottomasti liian vähän. Kaksi erillistä tapausta lauantaina tuli vastaan, jossa minulle sanottiin että pitää nostaa omia hintoja. Ja olen tässä sen jälkeen miettinyt moniakin asioita, ja jopa ehkä päätynyt sellaiseen ratkaisuun että osassa asioista tuo on jopa ihan järkevää ja helposti tehtävissä.

Yksi esimerkki on tuon Jumbonäytön ajastustehtävät, joista olen aikaisemmin ottanut kiinteän hinnan. Mutta työhön menee usein huomattavia aikoja, eikä se kiinteä pikkuruinen hinta ole kuitenkaan kenenkään kannalta järkevä. Vaihtoehtona joko tuon hinnan korotus, tai sitten koko infonäytön hallinnan luovuttaminen jollekkin toiselle. Kokeillaan nyt kuitenkin tässä kohtaa ensisijaisesti hinnaston päivittämistä järkevämmäksi, ja mikä onkaan parempi kuin 1.4. nostella hinnat järkevälle tasolle. Teinhän uudenvuodenlupauksen, että teen vain laskutettavaa työtä.

Sekin on ihan totaalisen unohtunut koko homma, ja tässä on tullut tämän vuoden puolella tehtyä reilusti enemmän kuin parin viikon työtunnit erinäisiä “harraste”projekteja, jotka vievät aikaa, eivätkä tuo kyllä sitä hyötyä mitä ilmaisen työn kanssa tulisi kyllä jossain aikavälissä tulla. Näitä pitää todellakin harkita. Päästään taas siihen, että liian helpolla sanon “Joo”.

Loma

Noh, lomahan tässä alkaa olemaan lähestymässä, olisiko kolmisen viikkoa. Sain kaikille muille tunneille, paitsi yhdelle sijaiset, joten pidän myös jumppavapaata, poislukien tuon yhden tunnin. Otan vähän lisää väriä pintaan, ja koitan pysyä poissa tietokoneen ääreltä – tiedän että se ei tule onnistumaan, koska tuolloin viikolla on taas yksi näistä harrasteprojekteista, joka vaatii vähän läsnäoloa. Loman alkumetrit onneksi vietetään hyvässä seurassa ja Suomen rajojen ulkopuolella.

Screenshot_20160323-074649.jpg
Tämän viikon työtunnit – ihan ei päästy kahdessa päivässä 24h. Tosin myöskään ihan ei tainnut alkaa “kevyempi viikko” ihan niin kevyesti kun oli suunnitelmissa.

Olisi aika aloittaa tämän viikon kolmas työpäivä. Tai itseasiassa sen jo aloitin tuossa kuuden jälkeen kun päivittelin materiaalia Jumbolle. Don’t get me wrong, tykkään kaikesta mitä teen. Tykkään koodata, ja tykkään jumpata, olen ihan innoissani myös valmennuksista joita teen. Kunhan pää kestäisi vaan, tai tunteja viikkoon saisi lisää.

Jiffy – työt ylös

Otin Jiffyn avuksi omien työtuntien seurantaan, ihan vaan sen takia, että saan ylös kaikki ne hommat joita teen, mutta joista ei tule laskutettavaa. Jo pelkästään senkin takia, että saan jatkossa jotain konkreettista todistetta ja vääntövoimaa sille “ei”:lle. Olen tämmönen kaavio-tyyppinen ihminen. Toki näen myös tästä, että kuinka paljon käytän aikaa InfoRuudun ja Ohjaajapankin kehittämiseen. Nuo on sellaiset työkalut, joiden kehittämiseen haluan itse käyttää aikaa, ja jotka näen järkevinä tuotteina jatkossa. Ohjaajapankille on selkeästi huutava pula, ja kun sen saa valmiiksi, lähtee rankat testausjaksot, jonka jälkeen mietitään sen kautta tulomahdollisuuksia.

Nyt pitäisi lähteä töihin. Pitäisi itseasiassa olla jo matkalla. Oli vaan pakko avautua, jotta saa taas jatkaa. “Itse olen työni valinnut”. Tiedän. En valita siitä. Haluan vaan kertoa kaikille mitä ei kannata tehdä.

Mukavaa viikkoa kaikille! Koittakaa murmelit pärjätä, ja törmäillään jos en ole muuttunut läpinäkyväksi vaihteeksi!

//Samuli

Mitä kuuluu?

En olekkaan pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisia tänne blogiin. Ehkä johtuen siitä että on ollut yllättäen paljon kiirettä. Ainakin yksi uudenvuoden lupaus on siis mennyt jo pahasti perseelleen. Mutta sillä mennään mitä on, ja töitä pitää tehdä kun niitä on tarjolla.

Ystävien kanssa olen onneksi päässyt nyt viettämään jo vähän paremmin aikaa, ja pitänyt vähän paremmin yhteyttä niihin tärkeimpiin! Enemmänkin saisi olla kyllä tätä, eli siihen tähdätään paljon aikaisempaa paremmin.

Ettei hyvää, niin huonoakin kuuluu tietyissä asioissa, en niitä lähde availemaan sen enempää, mutta sitä se on — ylämäkeä ja alamäkeä — koko elämä. Tällä hetkellä on ylitsepääsemätön väsy päällänsä, mutta se toivottavasti väistyy kun saadaan lisää valoa kevään edetessä, ensi viikolla on lauantaina täysin vapaa päivä, tosin siihen tekemistä varmasti siunaantuu, ainakin Myllyssä pitää mennä käymään.

Paljon on suunnitelmia vuodelle, maaliskuussa Hirvensalmi, huhtikuussa Köpis, ja sen lisäksi haluaisin syksymmälle jonkun pitkän viikonlopun jossain kivassa kaupungissa. Ehkä se matkailukärpänen sitten pääsi kuitenkin purasemaan jollain tasolla, tai sitten olen vihdoin tullut järkiini.

Neuloosi on jäänyt todella vähälle, meinasin tänään mennä käymään Alman puodissa hakemassa vähän pipotarvikkeita, jotta pääsen tekemään muutaman tommosen lörttösen pipon, kun löytyy tuo yksi oranssi. Se on vallan kivaa materiaalia ja pelastaa jos on bad-hair-day.

Omat salitreenit on jäänyt totaalisen tekemättä, tosin nyt on sellaisia tunteja lukujärjestyksessä, että sitä lihaskuntoa tulee kyllä harrastettua. Kuitenkin pyrin siihen että saan niskasta otettua itseäni, ja laitettua tuon salitreenin kondikseen. Pienillä askelilla mennään sitä omaa hyvinvointia kohti.

Sain Kirjanpitäjältä firman viime vuoden tuloksen, ja plussalla ollaan. Tavoite tänä vuonna on vähintään tuplata tuo tulos, ja siihen ollaan tekemässä tällä hetkellä kaikkea kivaa. Odotan Googlelta vähän lisenssitietoja, ja sen jälkeen laitan laitteita tilaukseen. Eli projekti InfoTV lähtee taas aikaisempaa tiiviimmin eteenäin. Nyt yhteistyössä Elokuvateatteri Lumon Minna, joka pääsee testailemaan ohjelmistoa kunhan se saadaan sellaiseen jamaan että sitä kehtaa esitellä.

Ei muuta, nähdään!

Viimeisen vuoden yhteenveto ja 2016 suunnitelmat

On se aika vuodesta, kun on aika kerrata mitä tässä on tapahtunut. Jälleen on ollut erittäin vauhdikas vuosi. Kiitos siitä ihan kaikille jotka ovat tästä tehneet tämän matkan arvoisen.

Pitää oikein kalenterista kaivaa tammikuu esiin, ja miettiä, että mitä sitä on tullut tehtyä.

Alkuvuosi

2015 alkoi jännästi töissä hieman eri tavalla. Pääsin osaksi projekteja, jotka olivat täysin erilaisia aikaisempaan nähden. Myös oma toimenkuva lähti muuttumaan hieman enemmän siihen suuntaan mitä olen jo vähän halunnutkin.

Jumppahullun alkuvuosi alkoi sillä millä aina. Läjällä tunteja. Perussettiä siis vielä siinä vaiheessa. Aika paljon asiakkaita onnistuin haalimaan alkuvuoteen, ja hienosti jokaisen kanssa mentiin eteenpäin. Kiirettä piti silläkin rintamalla, ja töitä tuli tehtyä enemmän kuin tarpeeksi paljon. Harmi vaan, että suurin osa niistä ei vaan missään nimessä näy kuitenkaan firman tilillä x)

Alkuvuotena myös uutena juttuna tuli mukaan Nuorkauppakamaritoiminta, johon en oikein osannut vielä tässä vaiheessa reagoida mitenkään. Kuitenkin erittäin suurella mielenkiinnolla lähdin toteuttamaan muutamia projekteja.

Kevät ja kesä

Toukokuu meni aika pitkälti sekä Nuorkauppakamarin projekteissa että Mr. Gay Finlandissa. Välillä oli sellainen olo, että tuli haalittua vähän liikaa. Siinä vaiheessa kun työviikko tupsahti 90 tuntiin, oli usko todella koetuksella. Ihme ettei tässä vaiheessa paljon muuta elämää sitten enää ollutkaan.

Töissä on ollut oikeastaan koko vuoden erittäin miellyttävä projekti, tai itseasiassa muutama sellainen. Eli ei mitään sen suurempaa ihmettelemistä päivätöiden puolesta.

Kevään aikana käytiin Perwosten kanssa laivalla, mikä edelleen on tuolla hyvissä muistoissa. Erittäin mielenkiintoinen reissu oli, ja vaikkakin töissä on ihan mahtava olla, kyllä noita vanhoja työkavereita on välillä niin ikävä. Onneksi ollaan otettu tavaksi nähdä silloin tällöin, muutaman kuukauden välein, ja päästään vaihtamaan vähän kuulumisia!

Kesällä oli myös tietysti Pridet sekä Mr. Gay Finland -kilpailu. Jännityksellä oltiin tietysti taas mukana taustajengissä, ja vaihteeksi tuli huomattua, että kuinka paljon aikaa saa tuhottua myös tällaisiin. Prideillä tuli nähtyä vanhoja tuttuja, käveltyä itse kulkue ja koitettu vielä jopa juhliakkin. Parasta antia matkalta oli ehdottomasti uusi ystävä. Vaikka reissu meni siis juhlimisen kannalta ihan reisille, niin jäi kuitenkin hyvä mieli kun sai uusia ihmisiä elämäänsä.

Syksy

Loma. Ensimmäistä kertaa ties koska vietin jopa lomaa. Siis stressitöntä ei missään nimessä, mutta pakko sitä on joskus lomailla. Omia firman hommia tietysti stressasin, päivätöistä sain olla ihan kaikessa rauhassa lomalla.

Käytiin Roomassa. Ensimmäinen kerta lentokoneella, ensimmäinen kerta kunnolla ulkomailla. Jänniä hetkiä sielläkin. Välillä vähän raivon partaalla kun oltiin aika pitkälti eksyksissä tai muuten vaan erittäin hämmentyneitä kun ei puhuttu kieltä. Hauska reissu oli.

Sen lisäksi käytiin juoksemassa Midnight Run juoksijoiden kanssa. Hauska reissu sekin! Ihan erittäinkin hauska. Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen. Team Kakkoslaadun tekemät kahvakuula-asut saivat ihan valtavasti huomiota. Ja olivat todella lämpimät.

Juoksijoiden kanssa rentoiltiin myös laivareissun merkeissä. Hassu reissu olikin. Totaalisesti. Ensimmäistä kertaa ikinä jäin vielä jatkoillekkin, ja jatkot jatkuivat seitsemään asti aamulla, jonka jälkeen vaksi pisti meidät nukkumaan. Seuraavan päivän fiilikset eivät olleet ihan kaikkein suurimpia voittajafiiliksiä, mutta onneksi taas jatkoilta jäi elämään yksi kappale uusia tuttavuuksia. Ja jopa siinä määrin, että olen hänen kanssa pystynyt tekemään yhteistyötä oman firman puolesta, mikä on vallan loistava asia.

Nuorkauppakamarin asiat olivat hetken aikaa touko-kesäkuun puristuksen jälkimainingeissa tauolla, ja syksymmällä päästiin takaisin touhuun myös sen kanssa. Ja sitä myötä myös aivan loistavasti pääsin tekemään yhteistyötä vanhan tutun kanssa, jonka kanssa yhteistyötä olenkin jo vähän odotellut.

Loppuvuosi

Sitä kuvittelee että hommat vähenee kun vääntää täysillä niitä. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Pääsin viettämään kesäloman viimeistä viikkoa tossa joulukuun alussa. Ja voi että. Tulin loman jälkeen takaisin töihin lepäämään. Ihmettelin loman aikana, että MITEN ehdin normaalisti töitäkin tekemään tämän kaiken ohella.

Kesäloman viimeisen viikon pisti käyntiin itsenäisyyspäivän kättelyiden seuraaminen ihannan Johannan luona. Oi että! Ja Sampalle iski vaihteeksi pieni lapsikuume, josta onneksi selvittiin aika nopeasti! :)

Loman aikana otettiin muutamia valokuvia Riamin kanssa. Hänelle hommattiin kamera synttärilahjaksi, ja sehän lähti ihan lapasesta se homma. Törkeän hienoja kuvia tuli. Kiitos Riam!

Oli Joulugaalan järjestämistä, omia hommia, kaikkea muuta. Käytiin siipan kanssa laivalla katsomassa mummoja ja pappoja. Mukava reissu vaikkakaan siellä ei ollut ketään muuta oikeastaan. Rauhassa sai olla. Viking Grace on vaan niin hieno laiva. Saatiin nostettua hyttiluokkaa, joten olipahan ainakin erilainen reissu sen puolen. Ja tuli someteltua ihan urakalla. Melkoisen lepoa koko homma kuitenkin, kun siellä ei silleen mitään järkevää tekemistä ollut.

Loman ja laivareissun aikana Lounea toimitti uudet palvelimet Jumppahullulle, ja nyt pääsen pikku hiljaa siirtelemään asioita uudelle palvelimelle. Tämä on ihan kiva ratkaisu, pääsee vaihtamaan paikalliseen palveluun, saa sitä kautta vähän synergiaa Salolle, ja samalla saa vähän kokemusta & yhteistyötä kavereille.

Ja sitten vielä näitä jänniä yhteeensattumia ja kaikkea muuta mitä voi tapahtua. Selkeästi 2015 on ollut sellainen vuosi, että vanhoja tuttuja on tullut takaisin elämään. Ei yhtään huono asia. Ystäviä on ihan liian vähän joka tapauksessa, joten tervetuloa. Laivareissun jälkeen käytiin vähän jatkoilla, ihan vaan yksillä Parjasen kanssa :) Ja seuraavana päivänä oli vähän tukka kipeä.

Tuntuu että kaikissa reissuissa tapahtuu jotain jännittävää, ja niin myös tällä reissulla. Vaikka itse reissu oli aika somettamista, ja istumista, niin laivareissun aikana jäi matkaan taas vallan mahtava ihminen. Kiltti, mukava ja sanalla sanoen erittäin tutustuttava. Ehdottomasti haluan että tästäkin yhteensattumasta tulee pitkä, pitkä ystävyys.

Joulugaala oli vallan onnistunut tapahtuma, ja sain Nuorkauppakamarista “Aktiivisin koejäsen” -kunniakirjan, mikä oli äärettömän hieno asia, kyllähän niitä hommia on tullut tehtyä, vaikkakin vain taustalla. Joulugaalan suunnitteluun ja toteutukseen tuhottu aika oli ehdottomasti sen arvoista — pääsin tutustumaan uusiin teknologioihin, toteutin Joulugaalaan videoseinän, jonka avulla pystyttiin hifistelemään lavalla olevia ihmisiä, sponsoreita yms.

IMG_20151212_184014IMG_20151212_193720-2

Yhteenvetona

2015 on pitänyt sisällään niin ylä- kuin alamäkiä sekä kotona että töissä. Se on sitä elämää. Sekuntiakaan en kadu, vaikka asioita paljon märehdin. Vuosi on ollut ihan erittäin upea kaikenkaikkiaan!

Tässä vuoden aikana on tullut vietettyä paljon aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Enemmänkin voisi. Kotona saisi olla enemmän, se nyt on ihan selviö, ja siitä iso kiitos Simolle, että jakselee katsella. Haluaisin kiittää teitä kaikkia tärkeitä ihmisiä erikseen, mutten viitsi nimiä listata tänne blogiin. Te tiedätte keitä olette. Todellakin tiedätte <3 Ootte tärkeitä.

Pitää ehdottomasti yhteenvetona nostaa se, että selkeästi kaipaan enemmän ystäviä. Ja tänä vuonna on tullut huomattua keitä ne oikeat ystävät elämässä ovat. Kenen kanssa tulee vietettyä aikaa ilman että joku haluaa jotain. Uusia tuttavuuksia on syntynyt, vanhoja on tullut elämään takaisin, ja vuoden 2016 oma lupaus onkin antaa aikaa sekä kotona että ystäville.

Haluan ehdottomasti viettää enemmän aikaa nauttien elämästä, kuin tehden töitä. Kuulostaapa järkevämmältä.. Tässä on parin viimeisen viikon aikana oppinut itsestään uusia asioita. Oppinut ymmärtämään sen vapaa-ajan tärkeyden mitä kaikki on jo pitkälti toitotellut, ja samalla antanut elämän videä. Täällä ollaan vain kerran.

Ja jos sitä viettää elämänsä sulkeutuneena ja miettii mitä muut ajattelee, ei homma tule koskaan toimimaan silleen kun itse haluaa. Tämä jonkin sortin valaistuminen on ollut ihan hyvä, ja se on saanut omaa itsetuntoa ja fiiliksiä nostamaan profiiliaan ja luonut paljon hymyjä ja lämpimiä ajatuksia. Ne ihmiset, jotka tätä ovat aiheuttanut, varmasti tietävät keitä ovat. Kiitos teille!

Näillä sanoilla lähdetään vuodelle 2016!

Ihanaa, mukavaa, menestyksekästä sekä äärettömän tehokasta vuotta kaikille tutuille, kavereille, ystäville, perheelle, yhteistyökumppaneille.

Syksyn kuulumisia…

On se jo aikakin. Pitkästä aikaa kirjoittaa tänne jotain. Edes jotain. Yllättää varmaan kaikki, että on ollut ihan hirvittävä kiire. Paljon kaikenlaista on tapahtunut, eikä taida ihan vielä tähän jäädä nämäkään tapahtumat.

Aloitetaan kesälomasta. Rooma. Mahtava paikka. Aika on kullannut muistot hirvittävästä häsäämisestä, ja enää on hyvät asiat mielessä. Edelleenkään en koe mitenkään pakottavaa tarvetta päästä ulkomaille. Ainakaan kun katson omaa tehtävälistaa, joka kasvaa kasvamistaan. Kesäloman jälkeen on sattunut ja tapahtunut. Midnight Run kahvakuulana oli äärettömän hieno kokemus. Keskellä yötä juoksennellut kilometrit maailman parhaiden ihmisten kanssa oli jotain unohtumatonta. Ruisrääkki työkavereiden kanssa toinen ihan ehdoton vuoden kohokohta. Näitä saisi olla lisää, kunhan vaan kunto kestää ja jalat jaksaa. Elo-syyskuu taisi olla siinä.

Itseasiassa muuten ei ollut. Jumppahullun toimisto muutti Astrum-keskukseen. Haikein mielin Hubilta lähdin, mutta downshiftaamista on pakko tehdä. Tällä hetkellä päätös vaikuttaa varsin onnistuneelta, ja vaikka tilaa on huomattavasti vähemmän, sen aiheuttamat säästöt firman budjetissa ovat erittäin positiivinen muutos parempaan. Tulkaahan moikkaamaan jos siellä päin pyöritte ja hyöritte.

Lokakuu on ollut henkisesti todella raskas, eikä se tule vielä päättymään tähänkään. Muutenkin fyysisesti mennään äärirajoilla. BodyStep -koulutus on takana, onneksi se tuli tähän väliin, oli nimittäin erittäinkin tarpeellinen. Töissä ollaan jännän äärellä, ja se on aiheuttanut enemmän kuin vähemmän stressitasojen nousua. Aamujen smoothie onneksi on auttanut, muutama pikkunen ravintolisä tehnyt myös samaa. Odotan niiltä koko ajan enemmän, ja toivonkin että tässä vielä tulee piristymään. Kuun puolen välin laivareissu jälleen juoksuporukassa tuli myös tarpeeseen.

Matkalla tuli tutustuttua muutamaan erittäin mielenkiintoiseen ihmiseen. Se on todella hyvä. Pääsee vähän näkemään muuta maailmaa. Plus Viking Grace <3. Elokuun jälkeen ensimmäinen vapaapäivä. Ja ihan huippuseurassa, asioita pohtiessa, toisia asioita unohtaessa.

Olin myös ensimmäisessä Nuorkauppakamarin kokouksessa ja tapahtumassa, ja luulen että NYT tiedän miksi ihmiset ovat mukana toiminnassa. Koukutuin. Tähän asti se on ollut enemmän projektien vääntämistä, ja puurtamista ehkä jopa vähän päämäärättömästi. Kuitenkin nyt kun näki tätä porukkaa ekaa kertaa oikeasti yhdessä, näki sen innostumisen, omistautumisen, heittäytymisen. Ehdottomasti hyvä asia. Onneksi on monta vuotta vielä jäljellä ;) Odotan innolla mitä ensi vuonna saadaan aikaiseksi.

Onneksi sain viettää myös sunnuntain rauhassa. Otin siitä sitten vapaapäivän, kun ei ollut yhtään sellainen olo, että tekisin töitä aina. Tiedän, kuulostaa todellakin älyttömältä, mutta joskus minäkin tarvitsen vapaata. Ja joskus jopa ymmärrän sen itse.

Sunnuntai meni aika pitkälti levon merkeissä. Ääni on todella kamala vielä tällä hetkellä. Parempaan suuntaan mennään kuitenkin. Meni tietysti pitkäksi illanvieton kannalta, näin paljon vanhoja tuttuja, ja sen lisäksi tein paljon uusia tuttavuuksia. Mm. yhden nuoremman herran kanssa pääsin keskustelemaan todella vaikuttavasti, ja uskon että tämä maa pelastuisi vallan hienosti jos kaikilla olisi sama asenne. Käsittämättömän hienoa!

Henkisesti rankka aika on ottanut kyllä veronsa. Yleensä pyrin ajattelemaan asioita mahdollisimman positiivisesti, mutta nyt alkaa painamaan sen verran pahasti päälle, että välillä ajatukset eivät ole ihan niin mukavia. Vietän liian vähän aikaa kavereiden kanssa, mikä harmittaa ihan älyttömän paljon. Tiedän että sosiaalisessa kanssakäymisessä on sen osalta paljon opittavaa ja parannettavaa. Sen lisäksi tässä on muutamaan otteeseen tullut semmonen olo, että olen ihmisille vain se varasuunnitelma, johon päädytään jos kaikki muut asiat menevät perseelleen. Tiedän ettei se ole joka asiassa näin, mutta muutama sellainen asia on nyt tullut vastaan.

On asioita, jotka loukkaa todella kovaa vaikka ne ei varmasti ole tarkoituksella niin. En aina vaan ihan ymmärrä ihmisiä. En missään tapauksessa halua ketään kaltoinkohdella tai tarkoituksella loukata, satuttaa ja ehkä vähiten aiheuttaa hankaluuksia. Olen pahoillani jos näin on käynyt.

Nyt kuitenkin suihkuun ja töihin. Illalla jumppiin ja sieltä omalle toimistolle nopeasti vielä taikomaan nettisivuja. Hommat suttaantuu varmasti kun ei anna elämän häiritä asioita! Olkaa ihmisiksi, ja te, joita ystäviksi kutsun, olette ajatuksissa kyllä usein. <3

Niin, ja nyt olisi tarkoitus ryhdistäytyä ja alkaa käymään säännöllisesti salilla. Nähdään siellä!

Minäkin olen vain ihminen…

Näin se on. En vaan muista sitä aina itsekkään, että joskus on lupa olla, laiskotella. Jättää oma treeni väliin jos siltä tuntuu. Tänään on semmonen olo. Ei vaan jaksa lähteä salille rehkimään, kun on näin väsy päällänsä. Sitä on joskus jopa ihan hyvä antaa armoa itselleen. Joskus vaan tuntuu siltä, että vaadin itseltäni ihan liikaa, ja se alkaa vaikuttamaan sitten myös omaan jaksamiseen varsin negatiivisesti.

Edelleen, tykkään tehdä töitä, ja haluan saada paljon aikaiseksi. Olen saanut myös omat treenit hienosti mukaan päivittäisiin ohjelmiin, ja olen siitä älyttömän tyytyväinen. Jumppatunneilla hiki lentää, ja on mukavaa kun sen saa vauhtiinsa. Tosin kengät alkoivat olemaan sen verran jo aikansa eläneet, että asialle oli tehtävä jotain. Onneksi tuli lomarahat, että sain niistä taiottua itselleni uudet sisätossut. Ne on jo senkin takia ihan hyvä olla, että se BodyStep -koulutus uhkaavasti sieltä lähenee. Ja huomasihan sen eron saman tien. Ihan eri tehoilla sai Zumban vedettyä eilen. Ei tarvinnut pelätä että joka askeleella lähtee jalka alta, ja toisaalta myös, aika kivasti siellä oli tukea ja turvaa kengän pohjassakin. Verrattuna vanhoihin crossareihin siis. Palasin takaisin Niken Free -malliin, ja ainakin nyt tuntuu varsin hyvältä.

Toiminimen kuulumisiin sen verran, että nyt näyttää silleen hyvältä, että jopa mahdollisesti seuraavan kuukaudenkin laskupuolet on ihan hyvällä mallilla. Ei tarvitse ihan niin kovin stressata kuin esimerkiksi alkukuukaudesta laskelmien jälkeen. Edelleen on ollut oikea päätös tuo toimisto pistää jäähylle, tosin edelleen mietitään että mihin loppusijoitetaan kalusto. Pistetäänkö ne Kuusjojelle, vai tartutaanko johonkin tarjoukseen joka on tullut hyvinkin edukkaista nurkista toisten toimistoissa. Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa pitää tehdä laskelmat loppuvuodelle. Jonkin verran nuo yrittäjäeläkkeet sotkee tuota budjettia.

En ymmärrä miksi pitää maksaa yrittäjäeläkettä jos käy päivätöissä. Siinä on alaraja, joku about 7500e vuodessa kun saa olla tuloja, ennen kuin eläkkeitä tarvii maksaa. Pitää tarkistaa tuossa loppuvuodesta, että miten sen kanssa tulee käymään. Että meneekö lähellekkään, jos ei mene, niin noihan voi hakea takaisin. Tosin vähän pöllöähän se on, mutta sieltä ne rahat ainakin viimeksi tuli ihan kiltisti. Katsotaan nyt että mitä loppuvuosi tuo tullessaan.

Joka tapauksessa syksyn lukujärjestykset alkavat muodostumaan, ja sitä kautta mennään suhteellisen tiiviillä tahdilla jumpissa, ja muissa hommissa. Edelleen kevennän tuota oman toiminimen taakkaa sillä, etten ota täysin uusia valmennusasiakkaita. Kotisivut pitää vielä tehdä uusiksi, jotta sinne saan nämä tiedot kunnolla. Tarkoitus on, että kertavalmennuksia ja nykyisiä asiakkaita kyllä hoidetaan eteenpäin, mutta uusia ei ainakaan tammikuuhun asti tule. Sitten taas kotisivu- ja ohjelmointihommissa mennään vähän eri sävelellä. Siellä on muutama projekti menossa, muutama sellainen joista saa jopa tuloja, muutama sellainen joissa luotetaan lähinnä pyhään henkeen ja siihen että homma lähtee tuottamaan joskus. Niistä sitten lisää kunhan saadaan hommat etenemään.

Lomaan lasken jo päiviä melko vahvasti. Ja lomahan alkaa tänä vuonna ihan hieman eri sävelillä kuin koskaan ennen. Italia. Jännittää ja stressaa ihan sellaisella sopivalla tasolla. Pitää kaivella kameraa, vara-akkuja yms. esiin vielä, jotta saa sitten siellä otettua kuvia sun muuta sellaista.

Nyt alan valmistelemaan töihin lähtöä. Illalla viimeinen BootCamp. Senkään syksyn jatkosta en osaa vielä sanoa. Todennäköisesti niitä tunteja tulee silloin tällöin ennemmin kuin kurssina, vaikkakin nykyiset kurssilaiset ovat siitä tykänneet.

Jatkan ihmisenä oloa, ja voin todeta että olen aika väsynyt tällä hetkellä – syylliseksi voisin osoittaa tuota kukkivaa pusikkoa, en tiedä mikä siellä tällä hetkellä menee, mutta vie tehot ihan totaalisesti. Syksyä toisaalta odottelen jo sen takia aika kovaa, että pääsisi eroon näistä oireista. Tosin odotan myös niitä ukkossäitä. Tänään on ainakin luvattu pientä jyrinää :)

Palataan!

Lepoa, lepoa, lepoa

Se on todella oleellista, että välillä saa vähän levättyä. Kroppa ottaa edelleen sen mitä tarvitsee, ja tämä tuli taas vaihteeksi huomattua. Hirvensalmireissulla pamahti sen luokan flunssa, että oli pakko perua koko viikon tunnit, ja tietysti otettua kevyemmin. Hyväähän se teki. Enkä voi väittää etteikö tekisi mieli vetää lunkisti vielä tätäkin viikkoa. Ongelmaksi tulee kuitenkin sen lepo-kolikon toinen puoli, nimittäin laskutus.

Tässä kuussa on muutenkin ihan hirvittävät laskuläjät tulossa (lue: yrittäjäeläkevakuutus). Otin YELin taas tänä vuonna, jottei tule samanlaista härdelliä kuin loppuvuonna oli, se on kuitenkin pirun kallis bläjäys näin suoraan sanottuna, ja kuvittelin että jos otan vakuutuksen tammikuussa, saan myös laskun tammikuussa. Ei näin kuitenkaan käynyt, vaan lykkäsivät yhden laskun tammi-maaliskuulta, joten nyt maksettavaa on sitten kolmen kuukauden edesä. Saivat palautetta asiasta aika kovasanaisesti. Sen lisäksi tietysti vuokra, palvelinvuokra, viime kuun alvit ja kaikki muu kiva mitä tähän yritystoimintaan nyt liittyykään.

Eniveis. Toi viikon sairastelu, vaikka onkin mukava ottaa kevyesti, maksaa neljäsosan kuukauden jumppatuloista, ja se on aika valtava summa, ainakin kun on tulossa näin isoja laskuja. Tää on tätä yrittäjän arkea, mikä on kyllä niin pers.. siis kukkasia ja sateenkaaria.

Viikonloppuna tehtiin veljen kanssa InfoTV -teline, jotta saan oman infotelkkarin pyörimään toimistolle, vähän konsepti-ideana, jotta voin jossain esitellä että mitä sillä on tarkoitus tehdä. Siihen softaan olen nyt tekemässä aika isolla kädellä päivitystä, ja jos joku haluaa tulla mukaan kehittämään järjestelmää, saa nyt infotelkkarin kuukausimaksut puoleen hintaan. Laitteistokaan ei ole hinnalla pilattu, jos ottaa tuollaisen 24” näytön, joka mulla tuossa on. Toki jos haluaa siihen esimerkiksi kunnon telkkarin läväyttää, niin ei sekään ole ongelma. Lisäinfoa sähköpostilla :)

Palataan takaisin tuohon lepo-ideaan.

Vaikka en mielelläni olisi pois tunneilta, tekee tämä lepo vallan hyvää. Luulen, että kesällä on pakko pitää jossain vaiheessa vapaata myös ohjaamisista. Ehkä jopa enemmän kuin se viikko, jonka yleensä otan. Haluaisinkin ottaa tuollaisen loman stressittömästi, ilman että saan hirveän stressireaktion siitä, että joku muu ohjaa tunnit.

Jumppahullu-tunnit ovat varmasti kokonaan lomilla, niissä olen huomannut, ettei sijaisen ottaminen kannata, ja kesällä on varmasti asiakkaillakin paussia Zumbista, kahvakuulaa vedetään joka tapauksessa ympäri vuoden. Zumbat jatkuu syksyllä ihan varmasti, kunhan saan vaan pidettyä paikan.

“Paluu todellisuuteen”

Nämä on näitä “paluu todellisuuteen” -ajatuksia tässä kaikessa positiivisuudessa, ja se on tämän blogin idea. Että aina ei voi olla onnellinen, iloinen ja yltiöpositiivinen. Tästä keskusteltiin eilen Zumban jälkeen, hyvä oli keskustelu, ihan ehdottomasti.

Aika usein palaan ajatuksissani (märehdin) menneitä jollain tasolla, vaikkakin näissä asioissa enemmänkin sillä asenteella, että “mahtavaa, siitäkin kurasta on selvitty”. Uskomattoman pitkälle ihminen pystyy taipumaan ennen kun tulee se loppu, eikä taas tällä hetkellä ole mitään hätää sen asian kanssa. Kalenteri näyttää täydeltä – se on hyvä asia. Vielä kun saisi sen enemmän täyteen asioita, joista voisi laskuttaa ihan huolella (edit: tällä hetkellä menee paljon aikaan omien softien tekemiseen = ei tuottavaa). Ja se tilanne tässä vielä on edessä. Uskon siihen erittäin vahvasti.

Treeniohjelma

Tässä kaiken ohella olen rakentanut uutta Treeniohjelma -palvelua, joka näkee päivänvalon omassa käytössä kevään aikana, ja toivottavasti myytävänä tuotteena kesäkuun loppuun mennessä. Teen siitä esittelyvideot yms., joiden avulla pienille ryhmäliikuntaa ohjaaville yrityksille sekä henkilökohtaisille valmentajille esittelen tuota tuotteen käyttöä. Olen itse huomannut kuinka paljon sitä arkea voi helpottaa pienillä asioilla, ja tiedän että on paljon yrityksiä, jotka asiakkaita “kuittaavat” nimenhuuto -perusteella tunneille. Tuo NFC -koodiluku on ihan ehdottomasti kannattavempi idea sen kantilta, ja kunhan saan uuden Treeniohjelman kuntoon, sen käyttö nopenee entisestään. Nyt se tarvitsee aina nettiyhteyden toimiakseen, jatkossa ohjaaja voi etukäteen ladata asiakaskortiston tiedot puhelimeen tai täbiin, ja kuitata asiakkaat sisään ilman verkkoyhteyttä, ja taas tunnin jälkeen synkronoida tiedot pois laitteesta, ja näin päivittää Treeniohjelman tiedot kätevästi.

Asiakkaille voidaan tuoda mahdollisuus verkkopankkimaksamiseen yms. Siitä en ole vielä sen enempää tehnyt suunnitelmia, koska kuukausimaksu on valtavan suuri siihen nähden, mitä etuja siitä saa.

Treeniohjelmaankin pääsee testikäyttäjäksi jos vaan haluaa. Se vaatii kuitenkin vielä vähän kehittämistä.

Treeniohjelma tulee tietysti toimimaan saumattomasti Julkkarin sekä InfoTV:n kanssa, eli tiedot saadaan näkyviin kaikkiin järjestelmiin. Edelleen etsin itselleni myös sähkölukoissa yhteistyökumppania, jotta saisi Treeniohjelman myös isompiin keskuksiin käyttöön, mutta se on sitten sen ajan murhe, kunhan saadaan ensin itse pikkusofta toimimaan. Ihan muutaman tunnin työstä ei ole kuitenkaan kyse, ja opiskelen tässä samalla uusia teknologioita. Mielenkiintoista siis.

Päivätyöt

Tässä jo muutaman kerran hehkuttanutkin päivätöitä, ja edelleen pitää se todeta, kuinka mielekästä tällä hetkellä on olla päivätöissä. Mahtavia projekteja, mahtavia juttuja muutenkin tulossa, ja sopivissa määrin haastetta. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tykkää työstään.

Pitää kuitenkin muistaa, ettei kaikki voi olla aina täysin mielekästä. Ei vaan voi. Se on elämää se. Tällä hetkellä nautin täysin rinnoin tehdä uusilla tekniikoilla ihan täysin uusia asioita, jotka motivoivat myös oppimaan. Ja toisaalta myös kokeilemaan omia rajojaan. Olen todella tyytyväinen, että uskalsin palata takaisin reilu vuosi sitten.

Videopäiväkirja

Olen pitänyt videopäiväkirjaa nyt muutaman viikon ajan, en tiedä onko siellä mitään oikeasti käytettävää materiaalia, ja oman itsensä katseleminen ja kuunteleminen on niin NOLOA. Mutta koitan jossain vaiheessa saada sen sellaiseksi, että edes kerran viikossa – parissa saisin päivitettyä jotain jopa ihan Youtubeen. Riippuu toki ihan siitä, että haluaako ihmiset oikeasti nähdä sen oikean puolen. Videopäiväkirja on melkoisen raaka, ja kertoo pitkälti sen, että kuinka tylsä elämä sitä onkaan :)

Nyt aamupalaa ja töihin! :)

..pienet on ongelmat ihmisillä / pientä väsymystä ilmassa

Olen tässä muutaman viikon, kuukauden ehkä jopa vuoden ihmetellyt ihmisten asenteita elämään. Mikään ei tunnu riittävän, ja aina vaan vaaditaan enemmän ja enemmän. Mistään ei osata kiittää, ja aina on jotain purnaamista. Tuttua? Ihan varmasti on!

Tässä toissaviikolla oli iltalehdessä uutinen, jossa jonkun randomin lottolappu oli kuvattuna, ja seitsemän oikein tilalla oli kuusi oikein. Otsikko taisi olla luokkaa “Voiko ***kseen kuolla?”. Ihan varmaan ottaa kupoliin, mutta se on sen pelin kulku. Olisiko ehkä parempi asenne olla tyytyväinen siihen tonniin mikä sieltä tuli, kun harmitella sitä, että jäi miljoonat saamatta? Todennäköisyys siihen seuraavaan oikeaan numeroon on kuitenkin melkoisen tähtitieteellinen. Samanlaisia esimerkkejä löytyy jatkuvasti enemmän ja enemmän. Facebookissa katsoo ja ihmittelee sitä ihmisten kokemaa vääryyttä.

Parutaan kovaan ääneen sitä, että elämä on ihan perseestä, mutta ei osata tehdä asialle yhtään mitään – ei vaikka tarjottaisiin vähän apua. Kaikki lähtee kuitenkin itsestä, ketään muu ei voi omaa elämää pelastaa tai muuttaa, vaikka se kuinka olisi kiva asia. Tästä esimerkkinä työ. Jos ei mitenkään viihdy työssään, niin sitten hommaa uuden. Sitä on turha kovaan ääneen huudella ympäriinsä, kuinka huono on olla kun ei ole kuitenkaan aikomustakaan asialle mitään tehdä.

Jokainen on oman elämänsä herra.

Sama asia on painon pudotuksen, liikkumisen tai oikein syömisen kanssa. Näistä ei mikään asia ole tähtitiedettä. Ja se vaatii uhrauksia, mutta on kyllä tehtävissä, kunhan vaan ottaa itseään siitä kuuluisasta niskasta kiinni ja tekee jotain. Jos vaan istuu sohvalla ja ahtaa naamaan tavaraa, ei varmasti saa tuloksia aikaiseksi.

En nyt tarkoita sitä taaskaan, että joka päivä pitäisi olla pelkästään aurinkoa ja tähtisädetikkuja, toki jokaisella on oikeus mielialoihin (minä siinä parhaana esimerkkinä). Tykkään tehdä sitä mitä teen, tykkään päivätöistäni, on ihan huippua että voin parantaa ihmisten päiviä jumpilla, ja pyrin saamaan jopa omia koodausprojekteja johonkin malliin. Teen jopa vähän liikaa hommia tällä hetkellä.

Pyrin myös olemaan kiitollinen siitä mitä on. Joskus jopa vapaa-aika saa minut hykertelemään onnesta. Pieniä juttuja.

Autan myös mielelläni ihmisiä ja heidän yhteisöjään tai yrityksiään, mutta siitä olisi joskus ihan kiva saada joku kiitos. Ihan vaikka vaan sanottuna. Se tuntuu olevan vaan välillä niin kiven alla. Minulla on ollut näitä ns. hyväntekeväisyysprojekteja ihan kiitettävästi, en ole niistä hirveän isoa meteliä edes pitänyt. Alkaa riittämään se, että ihan vaan hyvää hyvyyttäni pyöritän sitä ja tätä ja tota ilman minkään näköistä näkyvyyttä tai kiitosta asioista. Pistinkin pisteen nyt kaikkein suurimmalle verenimijälle, ja elokuuhun mennessä uskoisin että saan sen projektin pois omalta palvelimelta.

Siellä on sentään sivuilla oma logo, tosin yhtään asiakascasea ei ole sitä kautta tullut, joten viitisen vuotta on periaatteessa turhan näkyvyyden takia ollut tämä asiakkuus. Harmittaa heittää omaa aikaa hukkaan. Näitähän tuntuu riittävän.

Pari vapaata viikonloppua maistuisi vallan hyvältä, ja joudunkin raivaamaan omaa kalenteria tässä joka tapauksessa, jottei hajoa pää kokonaan. Luulen, että se yleinen väsyminen aiheuttaa myös tämänlaisen ärtymyksen ihmisten ainaiseen vaatimiseen. Aina vaan pitää saada kaikki ilmaiseksi, nyt ja heti.

Toki ymmärrän ettei tässä taloustilanteessa ole varaa ylimääräistä rahaa heitellä menemään pitkin ja poikin kaupunkia. Sitten karsitaan niissä kuluissa, eikä tulla kyselemään että voisiko jotain saada vähän edullisemmin.

Arghh..

Olen noita omia jumppia pyrkinyt pitämään suhteellisen edullisena ihan vaan sen takia, että saan jollain tavalla mahdollisimman suuren asiakaskunnan tavoitettavaksi jumpat. Se on kuitenkin yrittämistä minulle, ja sen takia joudun pitämään esimerkiksi minimikävijämäärät ryhmissä, ettei mene tunnit tappiolle. Johtuen juurikin pienistä kertakorttihinnoista yms. Se tuntuu olevan välillä vähän hankala saada menemään perille. Pyrin jatkamaan edelleen samoilla linjoilla jatkossakin, ja mahdollisesti otetaan jotain kuntojumppaa vähän laajemminkin, tosin pitää katsoa että oma aika riittää siihen.

Mutta enemmän kuin muiden miellyttäminen, pitää antaa itselleen aikaa, joten todella tarkkaan pitää tutkailla miten aika riittää. Kesällä on tavoitteena edelleen jatkaa tätä töiden downshiftausta, ja jättää itselle enemmän aikaa. Keskittyä tiettyihin päiviin, ja jättää vapaata useampaan päivään.

Edelleen on vaan hankala sanoa “Ei”. Ja pitää tarkkaan miettiä että kenelle niin sanoo. Sekin on asia, mikä välillä hämää.. Ihmiset sanovat, että “Harjoittele sanomaan ei”, ja vaativat seuraavassa lauseessa itse jotain. Eli pitäisi aina muista asioista karsia. Eihän se niin taida mennä.

Mun “Kaikki rakastavat Raymondia” -syndrooma ei kyllä edelleenkään ole yhtään parempi, vaan edelleen tuntuu siltä, että kaikkia pitää miellyttää, ja otan henkilökohtaisesti (liiankin) tietynlaiset asiat, joihin ei edes voi vaikuttaa. Oppia ikä kaikki, ja tästä se taas lähtee.

Viikonloppuna on onneksi luvassa rentoutumista Hirvensalmen upeissa maisemissa, ensi kuussa on luvassa bootcamp -koulutus ja toukokuussa pääsee Gracelle lainehtimaan aalloille huipputyyppien kanssa.

Nyt olisi taas vaihteeksi aika käydä suihkussa ja lähteä töihin. Parempaa päivää kaikille!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Mulla on semmonen olo, että olisin ehkä käyttänyt tämän otsikon jo aikaisemmin. Ehkä joka vuosi ;) Mutta ei anneta sen häiritä. Jokaisella on varmasti suunnitelmia uuteen vuoteen, eikä niitä missään nimessä pidä vähätellä. Suunnitelmat ovat ainakin se asia, joka pitää minut vauhdissa ja järjissään. Se, että ovatko suunnitelmat kovin järkeviä, niin en kyllä sitten tiedä.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että saan keskitettyä ohjaustunnit näppärästi muutamaan iltaan, ja se tarkoittaa taas sitä, että saisin mahdollisesti rytmiä itse salikäynteihin. Olisi kiva taas päästä itse treenaamaan, eikä vaan treenata muita. Luulen vahvasti että onnistun tässä asiassa.

Jatkossa vakkaritunnit ovat maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Juoksuporukan kanssa on ollut juttua, että voitaisiin taas koittaa saada sellainen vakkaripäivä, ja sehän kelpaisi vallan hienosti! Kuuluisi myös siihen omaan päätökseen saada aikaisempaa aktiivisempi ja itsekeskeisempi (hehheh) vuosi. Voisin keskittyä enemmän itseeni ja oman kunnon kohentamiseen.

Eilen alkoi kehokuuri. Elokuun kuurista on saattanut vähän tulla massaa kerättyä, ja nyt siitä sitten hankkiudutaan helposti eroon. Päivällä toimiston vaaka saattoi näyttää 75,8kg, joka on siis viitisen kiloa elokuuta enemmän. Siitä ainakin päästään eroon, jotta mahdun pukuun 14.2. Pienet on pojalla tavoitteet! ;) Koitan päivitellä tänne taas vaiheita tuosta kuurista, niin olette tekin kartalla siitä, mitä tapahtuu!

Mitäs muuta sitä on tulossa. Jonkin verran meinasin taas jälleen kouluttaa itseäni. Nyt mennään sellaisella oman kehon vastuksella toimivalla treenillä, trx:llä ja muulla toiminnallisella touhulla. Jos saisin vihdoin fitnessbagi-tunninkin pidettyä. Odotetaan että vähän maa lähtee kuivumaan, tai saadaan kunnolla lunta. Pistän jossain vaiheessa tunnin ilmoittautumisen näkyville, ja sitten pyritään saamaan tunti täyteen. Nyt on onneksi helppoa, kun loppuviikko on aika kivasti tyhjä! Vakiotuntia siitä ei tule, mutta jos parin-kolmen viikon välein saisi ihmisiä kidutettua oikein urakalla.

Tammikuussa on luvassa vielä yksi vähän jännempi juttu, mihin pitää suunnitella tunti “äijjille”. Eli vähän sellaista erilaista tuntia kasaan. Idea on kiva, ja meinasin tiistaina kuvata sitä varten muutamat liikepatterit, jotta saan tehtyä kotiläksyni kunnolla.

Liikuntaa on siis luvassa tähänkin vuoteen ihan kivasti. On tulossa paljon muutakin kuin tuo tapahtuma, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Ei voi paljastaa kaikkea.

Kesällä taitaa olla ensimmäinen täyspitkä loma piiiiitkään aikaan, joten siihenkin on mahdollisesti keksittävä jotain kivaa. Niitä suunnitelmia en voi paljastaa vielä, koska tässä on kaikki auki.. Ihan loman ajankohdasta lähtien.

Olen päättänyt, että laitan omat softaprojektit, joita siis ei ole ketään tilannut, jäihin, keskityn vähän Julkkarin kehittämiseen elokuvatyökalujen osalta, ja saankin siitä ensimmäisen koesaitin varmaan ponnistettua helmikuun alkuun mennessä.. Sopivasti Lumon 1v synttäreille valmiiksi. Pistetään sivusto samalla ympäri, vähän uusilla tekniikoilla ja ideoilla varustettuna. Eipä siitäkään sen enempää. Tarkoituksena on myös kehittää sen muita työkaluja pikku hiljaa. Ja noita sopimuksien uusimisiin liittyviä työkaluja, jotta saan laskutukset tehtyä oikein ja ajoissa.

Se, että miten tämä kaikki nivoutuu yhteen, onkin sitten jännittävämpi juttu. Eiköhän se tässä vuoden aikana tule käymään selville. Toisaalta lähden innoissani vuoteen 2015 erittäin positiivisin mielin.

***

Toisaalta. Uuden vuoden pippalot eivät menneet niin sanotusti kuin Strömsössä, ja se veti vähän mielialaa matalemmalle. Siis tiedän kyllä vahvasti, ettei aina voi olla hyvä ilta, ja silleen. Tietysti olin varannut paljon odotuksia tuota iltaa kohtaan, koska pääsi pois täältä, isoon kaupunkiin, katsomaan miten siellä vuoden vaihdetta vietetään.

Joskus on sellainen olo, ettei kuulu tänne. Tai siis aika usein oikeastaan, koska tuntuu että on vaan jotenkin niin erilainen kuin muut ovat. Haluaa vaan mennä viettämään iltaa paikkaan, jossa saa olla ihan oma itsensä, olla miten haluaa ja nähdä saman henkisiä ihmisiä. Silloin on parempi tehdä se pakeneminen tuonne meikäläisten sateenkaarimaahan. On kuitenkin todella raaka fakta, että on myös sellainen olo, etten kuulu sinnekkään. Ne piirit ovat erittäin sisäänpäin lämpenevät, ja on todella hankala päästä edes juttusille kenenkään kanssa. Se on ihan valtavan harmittavaa. Illan aikana nähtiin muutama tuttu MGF-ajoilta, ja muutama sana päästiin vaihtamaan, mutta muuten istuttiin aika tiiviisti koko ilta kahdestaan.

Ilta päättyikin sitten tuhkimo-kotiintuloon, tosin mun tapani mukaisesti vähän myöhässä.. Oltiin hotellilla yhden aikaan.

Kaikella on todellakin tarkoituksensa, ja eipähän nyt tarvii vähään aikan mennä isoon kaupunkiin ihmettelemään, koska ei vaan ole semmonen olo että siellä on mitään. Katsotaan että miten tässä tulee sitten kesällä, kun on seuraavan MGF:n aika. Saattaapi olla että pyörin taustajengissä nettisivujen osalta, ja annan sille sen verran aikaa itseltäni kun saan siitä itselleni. Mulla on paha tapa antaa projekteille enemmän kun tarvitsisi, ihan omalla kustannuksella. Se tulee olemaan yksi muutos tänä vuonna. Ei niin paljon hyväntekeväisyyttä. (Okei, poislukien toi Julkkarin leffatyökalu, jonka teen omaan piikkiin).

Onneksi täällä on paljon jengejä joihin kuuluu, ja joiden kanssa olisi pitänyt viettää se uusi vuosi. Juoksijaiset, ihan ehdottomasti olisi voinut lähteä vaikka uudenvuoden lenkille heidän kanssa. Jos ensi vuonna? Ja Sateenkaaritytöt vähän vihjasi, että voitaisiin heidänkin kanssa viettää kekkerit. Ei huono! Hubiporukka on tietysti ihan oma jenginsä, siihenkin porukkaan tunnen kuuluvani, vaikkakin vietän aikaa siellä huomattavasti liian vähän omasta mielestä. Ja sitten on tietysti kaikki ne, jotka tunnistavat itsensä ihaniksi ihmisiksi, en lähde ketään tähän nyt listaamaan <3 Joka tapauksessa haluan ehdottomasti viettää seuraavaksi kaikki kekkerit ystävien kanssa, ystävien, jotka oikeasti välittävät, eikä vaan näön vuoksi. Vähän raa’asti sanottu, mutta näin tällä kertaa.

***

Näin Facebookissa ehkä parhaan “Tipattoman” mainoksen, se oli itseasiassa maailman ihanimman Maijan seinällä. Että hän ei aio tippaakaan kestää ihmisiä, jotka  ovat häntä kohtaa negatiivisia. Meinasin ottaa siitä myös itselleni sopivan projektin. Ne ihmiset, jotka saavat aikaan vain harmittavia ajatuksia, lentää kaaressa pois elämästä. Turha sitä on kuluttaa elämäänsä sellaisiin ihmisiin, jotka satuttaa tai ei arvosta. Tein jo ensimmäisen fb-siivoukseni kavereista, ja sieltä lähti muutama henkilö, joka on enemmän negana, kuin muut.

Näillä sanoilla mennään eteenpäin. Pidetään mieli positiivisena, kroppa kunnossa ja ystävät lähempänä kuin koskaan! <3