Matkailu avartaa..

..vai miten sen nyt silleen järkevästi sanoisi. Lähden kolmatta kertaa ulkomaille huomenissa. Jännittää niin maan törkeesti paljon. Ihan suoraan sanottuna. Olen ihan palasina asiasta. Hyvin se matka varmasti tulee menemään, ei siinä mitään. Mutta silti. Jännitän että aikataulut osuvat nätisti kohdilleen ja että lento toimii hienosti, ollaan ajoissa maissa, päästään Odenseen hienosti ja sitä rataa.

Matka lähtee siis huomenna siinä iltapäivällä, ja määränpää on Odense, Tanska. Olen menossa ensimmäistä kertaa ikinä työmatkalle ulkomaille. CodeGarden on itseasiassa tapahtuman nimi, ja luvassa on kolme päivää mielenkiintoista tekemistä uuden julkaisujärjestelmän tutkimisen parissa, yhteisöön tutustuessa ja siinä samalla mieltä avartaessa. Pientä semmosta hyperventilointia on lievästi kyllä havaittavissa. Finnairin softa kiltisti aamulla ilmoitti että Checkin on tehtävissä, ja sen sitten tein. Paikat on kivasti lentokoneen ihan etuosassa, mutta sillä mennään, kun lentsikka oli tietysti jo ihan täysi.

Toinen matka on tulossa elokuussa, silloin matkan kohteena on Ljubljana, Slovenia. Taisi se matkakärpänen sitten kuitenkin käydä puraisemassa tai jotain vastaavaa. Slovenia vaikuttaa varsin kauniilta maalta, ja siellä ollaan sitten mun loman ensimmäisellä viikolla. Saa sen sitten alta pois.

Muuta jännääkin on tässä luvassa, nimittäin Show Up on perustettu, ja sen kautta aletaan tekemään nyt hommia tuon inforuudun kanssa. Lisätietoja siitä on tulossa myöhemmin. Ollaan mukana PopUp Salo -tapahtumassa ja elokuun viimeisellä täydellä viikolla on itseasiassa lanseeraustapahtuma. Paljon on siis suunnitelmissa, ja se ei ole yhtään väärin. Kesän aikana ryhmäliikunta on kuitenkin lähes minimissä, ja pyrin saamaan omat treenitkin taas käyntiin, kunhan pääsen sille linjalle. Heti Tanskan reissun jälkeen.

Heinäkuun alussa on luvassa myös Helsinki Pride, joka on tänä vuonna vaan entistäkin tärkeämpi käydä kävelemässä. Jo pelkästään nämä Orlandon tapahtumat aiheuttaa valtavasti harmitusta itsessä, vaikka siellä ei ketään tuttua ole ollut paikalla. Kova isku se silti oli yhteisölle. Priden lisäksi olisi tietysti myös Mr Gay Finlandit, jonka nettisivut on tänäkin vuonna mun käsialaa, ja pyörii mun palvelimilla, omalla Julkkari -julkaisujärjestelmällä. Tänä vuonna hommat meni todella kivuttomasti, vaikkakin tehtiin täydellinen sivustouudistus. Ehkä se kolmen vuoden kokemus alkaa pikku hiljaa tuntumaan jossain. Todella hienoa. Harmi vaan että budjettisyistä jää itse kisa näkemättä ja kokematta tänä vuonna, kuitenkin Prideen ja puistojuhlaan on pakko päästä mukaan.

Priden lisäksi kesällä on luvassa taas vaihteeksi Asuntomessut, joihin on ihan pakko päästä. Sen lisäksi väriestejuoksu, midnight run ja ihan syksyllä ruisrääkki. Pitää siis treenata myös juoksemista kesän aikana. Luvassa on paljon mielenkiintoisia juttuja.

Koitetaan hymyillä joka päivä, sillä pääsee paljon pidemmälle kuin murjottamalla. Nähdään!

Läpinäkyvä

Joskus tuntuu siltä, että mitä ikinä tekee tai sanoo, ei saa ääntä kuuluviin, ei näy. Tuntuu että olisi läpinäkyvä. Näitäkin fiiliksiä on taas ollut. Onneksi on olemassa jumpat, jolloin palataan taas todellisuuteen ja ainakin asiakkaat tietävät mitä pitää tehdä kun sanon niin. Sanalla sanoen turhauttaa ihan valtavasti ja isolla kädellä.

Keskusteltiin viikonloppuna myös siitä, miten en osaa sanoa “ei”. Ja mistä se tulee. Se on hyvä että itse olen tiedostanut aika pitkälti kaikkea mikä tämän aiheuttaa. Se on se kaikkien miellyttämisen tarve. En halua tuottaa kenellekkään pettymystä tai harmistusta sillä että kieltäydyn tekemästä jotain, tai vaihtoehtoisesti en halua aiheuttaa kenellekkään ylimääräistä työkuormaa — itsehän hyvin vahvasti tiedän kuinka stressaavaa se semmonen kuorma on :) Sehän on ihan kiva tehdä itse, ettei ketään muu joudu sitten viettämään vapaa-aikaansa hommien takia joita itsekkin voi tehdä. Päästään taas tähän läpinäkyvyys-syndroomaan. ^^

Toinen asia on oman työnsä ja itsensä arvostaminen. Taidan tehdä sitä ehdottomasti liian vähän. Kaksi erillistä tapausta lauantaina tuli vastaan, jossa minulle sanottiin että pitää nostaa omia hintoja. Ja olen tässä sen jälkeen miettinyt moniakin asioita, ja jopa ehkä päätynyt sellaiseen ratkaisuun että osassa asioista tuo on jopa ihan järkevää ja helposti tehtävissä.

Yksi esimerkki on tuon Jumbonäytön ajastustehtävät, joista olen aikaisemmin ottanut kiinteän hinnan. Mutta työhön menee usein huomattavia aikoja, eikä se kiinteä pikkuruinen hinta ole kuitenkaan kenenkään kannalta järkevä. Vaihtoehtona joko tuon hinnan korotus, tai sitten koko infonäytön hallinnan luovuttaminen jollekkin toiselle. Kokeillaan nyt kuitenkin tässä kohtaa ensisijaisesti hinnaston päivittämistä järkevämmäksi, ja mikä onkaan parempi kuin 1.4. nostella hinnat järkevälle tasolle. Teinhän uudenvuodenlupauksen, että teen vain laskutettavaa työtä.

Sekin on ihan totaalisen unohtunut koko homma, ja tässä on tullut tämän vuoden puolella tehtyä reilusti enemmän kuin parin viikon työtunnit erinäisiä “harraste”projekteja, jotka vievät aikaa, eivätkä tuo kyllä sitä hyötyä mitä ilmaisen työn kanssa tulisi kyllä jossain aikavälissä tulla. Näitä pitää todellakin harkita. Päästään taas siihen, että liian helpolla sanon “Joo”.

Loma

Noh, lomahan tässä alkaa olemaan lähestymässä, olisiko kolmisen viikkoa. Sain kaikille muille tunneille, paitsi yhdelle sijaiset, joten pidän myös jumppavapaata, poislukien tuon yhden tunnin. Otan vähän lisää väriä pintaan, ja koitan pysyä poissa tietokoneen ääreltä – tiedän että se ei tule onnistumaan, koska tuolloin viikolla on taas yksi näistä harrasteprojekteista, joka vaatii vähän läsnäoloa. Loman alkumetrit onneksi vietetään hyvässä seurassa ja Suomen rajojen ulkopuolella.

Screenshot_20160323-074649.jpg
Tämän viikon työtunnit – ihan ei päästy kahdessa päivässä 24h. Tosin myöskään ihan ei tainnut alkaa “kevyempi viikko” ihan niin kevyesti kun oli suunnitelmissa.

Olisi aika aloittaa tämän viikon kolmas työpäivä. Tai itseasiassa sen jo aloitin tuossa kuuden jälkeen kun päivittelin materiaalia Jumbolle. Don’t get me wrong, tykkään kaikesta mitä teen. Tykkään koodata, ja tykkään jumpata, olen ihan innoissani myös valmennuksista joita teen. Kunhan pää kestäisi vaan, tai tunteja viikkoon saisi lisää.

Jiffy – työt ylös

Otin Jiffyn avuksi omien työtuntien seurantaan, ihan vaan sen takia, että saan ylös kaikki ne hommat joita teen, mutta joista ei tule laskutettavaa. Jo pelkästään senkin takia, että saan jatkossa jotain konkreettista todistetta ja vääntövoimaa sille “ei”:lle. Olen tämmönen kaavio-tyyppinen ihminen. Toki näen myös tästä, että kuinka paljon käytän aikaa InfoRuudun ja Ohjaajapankin kehittämiseen. Nuo on sellaiset työkalut, joiden kehittämiseen haluan itse käyttää aikaa, ja jotka näen järkevinä tuotteina jatkossa. Ohjaajapankille on selkeästi huutava pula, ja kun sen saa valmiiksi, lähtee rankat testausjaksot, jonka jälkeen mietitään sen kautta tulomahdollisuuksia.

Nyt pitäisi lähteä töihin. Pitäisi itseasiassa olla jo matkalla. Oli vaan pakko avautua, jotta saa taas jatkaa. “Itse olen työni valinnut”. Tiedän. En valita siitä. Haluan vaan kertoa kaikille mitä ei kannata tehdä.

Mukavaa viikkoa kaikille! Koittakaa murmelit pärjätä, ja törmäillään jos en ole muuttunut läpinäkyväksi vaihteeksi!

//Samuli

Mitä kuuluu?

En olekkaan pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisia tänne blogiin. Ehkä johtuen siitä että on ollut yllättäen paljon kiirettä. Ainakin yksi uudenvuoden lupaus on siis mennyt jo pahasti perseelleen. Mutta sillä mennään mitä on, ja töitä pitää tehdä kun niitä on tarjolla.

Ystävien kanssa olen onneksi päässyt nyt viettämään jo vähän paremmin aikaa, ja pitänyt vähän paremmin yhteyttä niihin tärkeimpiin! Enemmänkin saisi olla kyllä tätä, eli siihen tähdätään paljon aikaisempaa paremmin.

Ettei hyvää, niin huonoakin kuuluu tietyissä asioissa, en niitä lähde availemaan sen enempää, mutta sitä se on — ylämäkeä ja alamäkeä — koko elämä. Tällä hetkellä on ylitsepääsemätön väsy päällänsä, mutta se toivottavasti väistyy kun saadaan lisää valoa kevään edetessä, ensi viikolla on lauantaina täysin vapaa päivä, tosin siihen tekemistä varmasti siunaantuu, ainakin Myllyssä pitää mennä käymään.

Paljon on suunnitelmia vuodelle, maaliskuussa Hirvensalmi, huhtikuussa Köpis, ja sen lisäksi haluaisin syksymmälle jonkun pitkän viikonlopun jossain kivassa kaupungissa. Ehkä se matkailukärpänen sitten pääsi kuitenkin purasemaan jollain tasolla, tai sitten olen vihdoin tullut järkiini.

Neuloosi on jäänyt todella vähälle, meinasin tänään mennä käymään Alman puodissa hakemassa vähän pipotarvikkeita, jotta pääsen tekemään muutaman tommosen lörttösen pipon, kun löytyy tuo yksi oranssi. Se on vallan kivaa materiaalia ja pelastaa jos on bad-hair-day.

Omat salitreenit on jäänyt totaalisen tekemättä, tosin nyt on sellaisia tunteja lukujärjestyksessä, että sitä lihaskuntoa tulee kyllä harrastettua. Kuitenkin pyrin siihen että saan niskasta otettua itseäni, ja laitettua tuon salitreenin kondikseen. Pienillä askelilla mennään sitä omaa hyvinvointia kohti.

Sain Kirjanpitäjältä firman viime vuoden tuloksen, ja plussalla ollaan. Tavoite tänä vuonna on vähintään tuplata tuo tulos, ja siihen ollaan tekemässä tällä hetkellä kaikkea kivaa. Odotan Googlelta vähän lisenssitietoja, ja sen jälkeen laitan laitteita tilaukseen. Eli projekti InfoTV lähtee taas aikaisempaa tiiviimmin eteenäin. Nyt yhteistyössä Elokuvateatteri Lumon Minna, joka pääsee testailemaan ohjelmistoa kunhan se saadaan sellaiseen jamaan että sitä kehtaa esitellä.

Ei muuta, nähdään!

Paluu arkeen vol. x

Juhannus on takana, ja paluu arkeen on taas vuorossa. Toki tällä viikolla on vain neljä työpäivää MGF-kisan takia. Alkaa olla jo melkeinpä perinne sinne meneminen. Eikä se ole yhtään huono asia. Näkee meikäläisiä ihan oikein luonnossa, eikä tarvitse tyytyä vaan telkkarin homohahmoihin. Se on mukava asia se.

Jussin perinteinen Palataan pikaisesti Juhannukseen, perjantaina tuli taas tempastua semmonen perinteinen puolikas (toista vuotta), ja olisi rullannut pidemmällekkin. Sen verran rankalla kädellä tuli herkkuja vedeltyä kiduksiin, että ihan omatunto jo huusi lenkille. En kuitenkaan uskaltanut jatkaa pidemmälle, koska oli tarkoituksena mennä käymään toimistolla. Pääsin kuitenkin toimistollekkin tekemään hommia juoksemisen jälkeen.

Toimistohommien jälkeen lähdettiin käymään pikkuveljen luona, ja siellä istuttiinkin sitten hyvä tovi. Grillattiin ja kaikkea.

 

 

Lauantaina päätin jatkaa tätä kuntosaliputkea menemällä aamulla (no joo, klo 10) salille. Vuorossa oli taas rinta+selkä+vatsa -reissu, ja niitä sitten siellä painelin täysillä. Kyllä siitä tulee niin hyvä fiilis. Ei voi oikein muuta sanoa. Salitreenin jälkeen vuorossa oli taas pieni pyrähdys toimistolla, mulla on siellä pikku projekti työn alla, ja sillä projektilla toivottavasti saadaan helppiä yhteen kunnon ongelmaan, joka löytyy..

 

 

Toimiston jälkeen oli vuorossa taas treeniä. Pientä treeniä.. Lähdettiin Simon ja pikkusiskon kanssa sitten Paimioon metsästämään rappusia. Harmi ettei paikasta ole minkäänlaista kuvamateriaalia. Satoi nimittäin vettä kuin saavista, ja jätettiin herkemmät tekniikat autoon. Kunnon treenihän se oli, vaikkakin vain puolisen tuntia itsessään rappusissa painettiin. Tälläkin hetkellä jaloissa kyllä tuntuu. Uudestaan on pakko päästä sinne kunhan tästä selvitään ensin :) Illalla mentiin sitten kaverille, joka oli tekemässä muffinsseja. Ja rockyroadia ilman rockeja :) En tiedä mistä ihmeestä sekin ohje oli taas tullut, mutta huhhuh että oli makeaa. Kuva alla..

 

 

Katsottiin siellä sitten muutama leffa samalla, ja siinähän se päivä sitten olikin hyvinkin pitkälti pulkassa. On se hyvä, että löytyy tällaisia ystäviä joiden kanssa vaan voi istua. Ja mässäillä. Nyt on mässäilyt kyllä mässäilty kirjaimellisesti tältä kesältä, ja alkaa kesäkuntoon -kamppis. Vihdoin.

Sunnuntaina oli oikeastaan jo paluu arkeen tietyllä tavalla. Aamulla heti kahvakuulaan, mikään yleisöryntäys se ei kyllä ollut, mutta saatiinpahan edes raitista ilmaa sitten. Zumbakin saatiin toteutumaan, ja toimistolla opettelin muutaman uuden piisin. Harvinaista ja outoa oli se, että neljä ensimmäistä biisiä uudelta ZIN -levyltä pääsi suoraan sellaisenaan tunnille. Alkaa olemaan aivot sen verran huurussa Zumban suhteen, että ihan kiva saada inspiraatiota muualta välillä.

Sellainen Juhannus mulla. Muutamia muita mietteitä ja juttuja tässä vielä. Paljon on tullut taas ajateltua sitä että miten omaa firmaa pyöritelllään, mitä asioita haluan ehdottomasti saavuttaa ja mitä ehkä vähän vähemmän. Siihen saattaa liittyä pientä uudelleenjärjestäytymistä toimiston puolelta, tai sitten ei. Katsotaan nyt että miten tässä edetään. Edelleen se omakotitalon hommaaminen on tuolla takaraivossa, mutta mitään ei voi lyödä lukkoon ennen kuin on jotain lukkoon lyömistä. Siis noiden asioiden suhteen.

Adam Lambertin uutta levyä on tullut rokitettua Spotifystä, ja odottelen sen kiekon saapumista NÄIN kovin. Ärsyttää että niiden saapuminen kestää näin kauan. Tosin en ole kyllä missään Salolaisessa liikkeessä kyseistä kiekkoa nähnyt vielä myynnissä.. :/

Kuntosalitreenin pyrin pitämään omassa kalenterissa minkä vaan pystyn, toki heti tällä viikolla tulee poikkeamia tuohon johtuen sijaistuksista. Tiistaina on ylimääräinen Kurvit kuntoon -tunti, jonka takia en viitsi tiistaina aamusta käydä salilla, ja torstaina lähtö Helsinkiin siihen aikaan että aamusali ei oikein ole järkevää vääntää. Pitää miettiä jos vaikka ennen Zumbaa keskiviikkona lähtisi käymään salilla. Ja sitten vaikka Helsingissä voisi käydä tutustumassa johonkin saliin. Hanhiksen kautta saisi CMS -kortin, jolla voisi mennä johonkin saman “ketjun” klubille.

Syksyn Levi-reissu meni totaalisen uusiksi koulutuksen takia, mikä on toisaalta ihan hyvä asia, koska. No ensinnäkin sen takia, että tämä koulutus on itseasiassa yksi niistä mitä olen halunnut aina. Toiseksikin sen takia, että vähän se takaisinlento aiheutti stressiä. Siinä ovat syyt minkä takia on huomattavasti helpompi ratkaisu lähteä koulutukseen sen sijaan.

Syksyllä on muutenkin tapahtumassa kaikkea jännää päivätöissä. Itseasiassa töihin pitäisi tässä jo olla menossa. Illalla taas tunnit Paimiossa ja sitä rataa. Eli hauskaa viikkoa teille karvapyllyset. Jatkellaan taas!

..pienet on ongelmat ihmisillä / pientä väsymystä ilmassa

Olen tässä muutaman viikon, kuukauden ehkä jopa vuoden ihmetellyt ihmisten asenteita elämään. Mikään ei tunnu riittävän, ja aina vaan vaaditaan enemmän ja enemmän. Mistään ei osata kiittää, ja aina on jotain purnaamista. Tuttua? Ihan varmasti on!

Tässä toissaviikolla oli iltalehdessä uutinen, jossa jonkun randomin lottolappu oli kuvattuna, ja seitsemän oikein tilalla oli kuusi oikein. Otsikko taisi olla luokkaa “Voiko ***kseen kuolla?”. Ihan varmaan ottaa kupoliin, mutta se on sen pelin kulku. Olisiko ehkä parempi asenne olla tyytyväinen siihen tonniin mikä sieltä tuli, kun harmitella sitä, että jäi miljoonat saamatta? Todennäköisyys siihen seuraavaan oikeaan numeroon on kuitenkin melkoisen tähtitieteellinen. Samanlaisia esimerkkejä löytyy jatkuvasti enemmän ja enemmän. Facebookissa katsoo ja ihmittelee sitä ihmisten kokemaa vääryyttä.

Parutaan kovaan ääneen sitä, että elämä on ihan perseestä, mutta ei osata tehdä asialle yhtään mitään – ei vaikka tarjottaisiin vähän apua. Kaikki lähtee kuitenkin itsestä, ketään muu ei voi omaa elämää pelastaa tai muuttaa, vaikka se kuinka olisi kiva asia. Tästä esimerkkinä työ. Jos ei mitenkään viihdy työssään, niin sitten hommaa uuden. Sitä on turha kovaan ääneen huudella ympäriinsä, kuinka huono on olla kun ei ole kuitenkaan aikomustakaan asialle mitään tehdä.

Jokainen on oman elämänsä herra.

Sama asia on painon pudotuksen, liikkumisen tai oikein syömisen kanssa. Näistä ei mikään asia ole tähtitiedettä. Ja se vaatii uhrauksia, mutta on kyllä tehtävissä, kunhan vaan ottaa itseään siitä kuuluisasta niskasta kiinni ja tekee jotain. Jos vaan istuu sohvalla ja ahtaa naamaan tavaraa, ei varmasti saa tuloksia aikaiseksi.

En nyt tarkoita sitä taaskaan, että joka päivä pitäisi olla pelkästään aurinkoa ja tähtisädetikkuja, toki jokaisella on oikeus mielialoihin (minä siinä parhaana esimerkkinä). Tykkään tehdä sitä mitä teen, tykkään päivätöistäni, on ihan huippua että voin parantaa ihmisten päiviä jumpilla, ja pyrin saamaan jopa omia koodausprojekteja johonkin malliin. Teen jopa vähän liikaa hommia tällä hetkellä.

Pyrin myös olemaan kiitollinen siitä mitä on. Joskus jopa vapaa-aika saa minut hykertelemään onnesta. Pieniä juttuja.

Autan myös mielelläni ihmisiä ja heidän yhteisöjään tai yrityksiään, mutta siitä olisi joskus ihan kiva saada joku kiitos. Ihan vaikka vaan sanottuna. Se tuntuu olevan vaan välillä niin kiven alla. Minulla on ollut näitä ns. hyväntekeväisyysprojekteja ihan kiitettävästi, en ole niistä hirveän isoa meteliä edes pitänyt. Alkaa riittämään se, että ihan vaan hyvää hyvyyttäni pyöritän sitä ja tätä ja tota ilman minkään näköistä näkyvyyttä tai kiitosta asioista. Pistinkin pisteen nyt kaikkein suurimmalle verenimijälle, ja elokuuhun mennessä uskoisin että saan sen projektin pois omalta palvelimelta.

Siellä on sentään sivuilla oma logo, tosin yhtään asiakascasea ei ole sitä kautta tullut, joten viitisen vuotta on periaatteessa turhan näkyvyyden takia ollut tämä asiakkuus. Harmittaa heittää omaa aikaa hukkaan. Näitähän tuntuu riittävän.

Pari vapaata viikonloppua maistuisi vallan hyvältä, ja joudunkin raivaamaan omaa kalenteria tässä joka tapauksessa, jottei hajoa pää kokonaan. Luulen, että se yleinen väsyminen aiheuttaa myös tämänlaisen ärtymyksen ihmisten ainaiseen vaatimiseen. Aina vaan pitää saada kaikki ilmaiseksi, nyt ja heti.

Toki ymmärrän ettei tässä taloustilanteessa ole varaa ylimääräistä rahaa heitellä menemään pitkin ja poikin kaupunkia. Sitten karsitaan niissä kuluissa, eikä tulla kyselemään että voisiko jotain saada vähän edullisemmin.

Arghh..

Olen noita omia jumppia pyrkinyt pitämään suhteellisen edullisena ihan vaan sen takia, että saan jollain tavalla mahdollisimman suuren asiakaskunnan tavoitettavaksi jumpat. Se on kuitenkin yrittämistä minulle, ja sen takia joudun pitämään esimerkiksi minimikävijämäärät ryhmissä, ettei mene tunnit tappiolle. Johtuen juurikin pienistä kertakorttihinnoista yms. Se tuntuu olevan välillä vähän hankala saada menemään perille. Pyrin jatkamaan edelleen samoilla linjoilla jatkossakin, ja mahdollisesti otetaan jotain kuntojumppaa vähän laajemminkin, tosin pitää katsoa että oma aika riittää siihen.

Mutta enemmän kuin muiden miellyttäminen, pitää antaa itselleen aikaa, joten todella tarkkaan pitää tutkailla miten aika riittää. Kesällä on tavoitteena edelleen jatkaa tätä töiden downshiftausta, ja jättää itselle enemmän aikaa. Keskittyä tiettyihin päiviin, ja jättää vapaata useampaan päivään.

Edelleen on vaan hankala sanoa “Ei”. Ja pitää tarkkaan miettiä että kenelle niin sanoo. Sekin on asia, mikä välillä hämää.. Ihmiset sanovat, että “Harjoittele sanomaan ei”, ja vaativat seuraavassa lauseessa itse jotain. Eli pitäisi aina muista asioista karsia. Eihän se niin taida mennä.

Mun “Kaikki rakastavat Raymondia” -syndrooma ei kyllä edelleenkään ole yhtään parempi, vaan edelleen tuntuu siltä, että kaikkia pitää miellyttää, ja otan henkilökohtaisesti (liiankin) tietynlaiset asiat, joihin ei edes voi vaikuttaa. Oppia ikä kaikki, ja tästä se taas lähtee.

Viikonloppuna on onneksi luvassa rentoutumista Hirvensalmen upeissa maisemissa, ensi kuussa on luvassa bootcamp -koulutus ja toukokuussa pääsee Gracelle lainehtimaan aalloille huipputyyppien kanssa.

Nyt olisi taas vaihteeksi aika käydä suihkussa ja lähteä töihin. Parempaa päivää kaikille!

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Mulla on semmonen olo, että olisin ehkä käyttänyt tämän otsikon jo aikaisemmin. Ehkä joka vuosi ;) Mutta ei anneta sen häiritä. Jokaisella on varmasti suunnitelmia uuteen vuoteen, eikä niitä missään nimessä pidä vähätellä. Suunnitelmat ovat ainakin se asia, joka pitää minut vauhdissa ja järjissään. Se, että ovatko suunnitelmat kovin järkeviä, niin en kyllä sitten tiedä.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että saan keskitettyä ohjaustunnit näppärästi muutamaan iltaan, ja se tarkoittaa taas sitä, että saisin mahdollisesti rytmiä itse salikäynteihin. Olisi kiva taas päästä itse treenaamaan, eikä vaan treenata muita. Luulen vahvasti että onnistun tässä asiassa.

Jatkossa vakkaritunnit ovat maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Juoksuporukan kanssa on ollut juttua, että voitaisiin taas koittaa saada sellainen vakkaripäivä, ja sehän kelpaisi vallan hienosti! Kuuluisi myös siihen omaan päätökseen saada aikaisempaa aktiivisempi ja itsekeskeisempi (hehheh) vuosi. Voisin keskittyä enemmän itseeni ja oman kunnon kohentamiseen.

Eilen alkoi kehokuuri. Elokuun kuurista on saattanut vähän tulla massaa kerättyä, ja nyt siitä sitten hankkiudutaan helposti eroon. Päivällä toimiston vaaka saattoi näyttää 75,8kg, joka on siis viitisen kiloa elokuuta enemmän. Siitä ainakin päästään eroon, jotta mahdun pukuun 14.2. Pienet on pojalla tavoitteet! ;) Koitan päivitellä tänne taas vaiheita tuosta kuurista, niin olette tekin kartalla siitä, mitä tapahtuu!

Mitäs muuta sitä on tulossa. Jonkin verran meinasin taas jälleen kouluttaa itseäni. Nyt mennään sellaisella oman kehon vastuksella toimivalla treenillä, trx:llä ja muulla toiminnallisella touhulla. Jos saisin vihdoin fitnessbagi-tunninkin pidettyä. Odotetaan että vähän maa lähtee kuivumaan, tai saadaan kunnolla lunta. Pistän jossain vaiheessa tunnin ilmoittautumisen näkyville, ja sitten pyritään saamaan tunti täyteen. Nyt on onneksi helppoa, kun loppuviikko on aika kivasti tyhjä! Vakiotuntia siitä ei tule, mutta jos parin-kolmen viikon välein saisi ihmisiä kidutettua oikein urakalla.

Tammikuussa on luvassa vielä yksi vähän jännempi juttu, mihin pitää suunnitella tunti “äijjille”. Eli vähän sellaista erilaista tuntia kasaan. Idea on kiva, ja meinasin tiistaina kuvata sitä varten muutamat liikepatterit, jotta saan tehtyä kotiläksyni kunnolla.

Liikuntaa on siis luvassa tähänkin vuoteen ihan kivasti. On tulossa paljon muutakin kuin tuo tapahtuma, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Ei voi paljastaa kaikkea.

Kesällä taitaa olla ensimmäinen täyspitkä loma piiiiitkään aikaan, joten siihenkin on mahdollisesti keksittävä jotain kivaa. Niitä suunnitelmia en voi paljastaa vielä, koska tässä on kaikki auki.. Ihan loman ajankohdasta lähtien.

Olen päättänyt, että laitan omat softaprojektit, joita siis ei ole ketään tilannut, jäihin, keskityn vähän Julkkarin kehittämiseen elokuvatyökalujen osalta, ja saankin siitä ensimmäisen koesaitin varmaan ponnistettua helmikuun alkuun mennessä.. Sopivasti Lumon 1v synttäreille valmiiksi. Pistetään sivusto samalla ympäri, vähän uusilla tekniikoilla ja ideoilla varustettuna. Eipä siitäkään sen enempää. Tarkoituksena on myös kehittää sen muita työkaluja pikku hiljaa. Ja noita sopimuksien uusimisiin liittyviä työkaluja, jotta saan laskutukset tehtyä oikein ja ajoissa.

Se, että miten tämä kaikki nivoutuu yhteen, onkin sitten jännittävämpi juttu. Eiköhän se tässä vuoden aikana tule käymään selville. Toisaalta lähden innoissani vuoteen 2015 erittäin positiivisin mielin.

***

Toisaalta. Uuden vuoden pippalot eivät menneet niin sanotusti kuin Strömsössä, ja se veti vähän mielialaa matalemmalle. Siis tiedän kyllä vahvasti, ettei aina voi olla hyvä ilta, ja silleen. Tietysti olin varannut paljon odotuksia tuota iltaa kohtaan, koska pääsi pois täältä, isoon kaupunkiin, katsomaan miten siellä vuoden vaihdetta vietetään.

Joskus on sellainen olo, ettei kuulu tänne. Tai siis aika usein oikeastaan, koska tuntuu että on vaan jotenkin niin erilainen kuin muut ovat. Haluaa vaan mennä viettämään iltaa paikkaan, jossa saa olla ihan oma itsensä, olla miten haluaa ja nähdä saman henkisiä ihmisiä. Silloin on parempi tehdä se pakeneminen tuonne meikäläisten sateenkaarimaahan. On kuitenkin todella raaka fakta, että on myös sellainen olo, etten kuulu sinnekkään. Ne piirit ovat erittäin sisäänpäin lämpenevät, ja on todella hankala päästä edes juttusille kenenkään kanssa. Se on ihan valtavan harmittavaa. Illan aikana nähtiin muutama tuttu MGF-ajoilta, ja muutama sana päästiin vaihtamaan, mutta muuten istuttiin aika tiiviisti koko ilta kahdestaan.

Ilta päättyikin sitten tuhkimo-kotiintuloon, tosin mun tapani mukaisesti vähän myöhässä.. Oltiin hotellilla yhden aikaan.

Kaikella on todellakin tarkoituksensa, ja eipähän nyt tarvii vähään aikan mennä isoon kaupunkiin ihmettelemään, koska ei vaan ole semmonen olo että siellä on mitään. Katsotaan että miten tässä tulee sitten kesällä, kun on seuraavan MGF:n aika. Saattaapi olla että pyörin taustajengissä nettisivujen osalta, ja annan sille sen verran aikaa itseltäni kun saan siitä itselleni. Mulla on paha tapa antaa projekteille enemmän kun tarvitsisi, ihan omalla kustannuksella. Se tulee olemaan yksi muutos tänä vuonna. Ei niin paljon hyväntekeväisyyttä. (Okei, poislukien toi Julkkarin leffatyökalu, jonka teen omaan piikkiin).

Onneksi täällä on paljon jengejä joihin kuuluu, ja joiden kanssa olisi pitänyt viettää se uusi vuosi. Juoksijaiset, ihan ehdottomasti olisi voinut lähteä vaikka uudenvuoden lenkille heidän kanssa. Jos ensi vuonna? Ja Sateenkaaritytöt vähän vihjasi, että voitaisiin heidänkin kanssa viettää kekkerit. Ei huono! Hubiporukka on tietysti ihan oma jenginsä, siihenkin porukkaan tunnen kuuluvani, vaikkakin vietän aikaa siellä huomattavasti liian vähän omasta mielestä. Ja sitten on tietysti kaikki ne, jotka tunnistavat itsensä ihaniksi ihmisiksi, en lähde ketään tähän nyt listaamaan <3 Joka tapauksessa haluan ehdottomasti viettää seuraavaksi kaikki kekkerit ystävien kanssa, ystävien, jotka oikeasti välittävät, eikä vaan näön vuoksi. Vähän raa’asti sanottu, mutta näin tällä kertaa.

***

Näin Facebookissa ehkä parhaan “Tipattoman” mainoksen, se oli itseasiassa maailman ihanimman Maijan seinällä. Että hän ei aio tippaakaan kestää ihmisiä, jotka  ovat häntä kohtaa negatiivisia. Meinasin ottaa siitä myös itselleni sopivan projektin. Ne ihmiset, jotka saavat aikaan vain harmittavia ajatuksia, lentää kaaressa pois elämästä. Turha sitä on kuluttaa elämäänsä sellaisiin ihmisiin, jotka satuttaa tai ei arvosta. Tein jo ensimmäisen fb-siivoukseni kavereista, ja sieltä lähti muutama henkilö, joka on enemmän negana, kuin muut.

Näillä sanoilla mennään eteenpäin. Pidetään mieli positiivisena, kroppa kunnossa ja ystävät lähempänä kuin koskaan! <3

Paha mieli.. :(

Tässä parin viimeisen kuukauden aikana blogikirjoitukset eivät ole olleet ihan liian positiivisia. Vaikkakin paljon hyvää on tapahtunut, ja tässä on vielä paljon mahtavia juttuja tulossa, niin silti. Siis varoituksen sananen, tästä eteenpäin on melkoisen synkkää ja sen sorttista tekstiä, ei kannata lukea eteenpäin jos ei halua sellaista :)

On niitä kausia, kun tuntuu että mitä tahansa tekee, se ei ole tehty hyvin tai oikein. Joku valittaa aina jostain, ja siitä tulee paha mieli. Tässä parin viimeisen viikon aikana on ollut jatkuvasti joku pieni ääni tuolla takaraivossa karjumassa siitä, että pitäisi olla parempi. Olen silleen tosi hyvässä tilanteessa, että töitä on ihan riittämiin, tällä hetkellä jopa ihan liikaa. Se on yksi syy, mikä aiheuttaa tällaisen fiiliksen. Ja sen takia koitankin olla nyt ottamatta uusia projekteja koodauspuolella, ja keskityn vanhojen viemiseen maaliin. Siinäkin varmasti on tekemistä, koska päivätöissä pitää käydä, kalenteri huutaa punaista aamusta iltaan, ja jos illalla ei tee kotona töitä klo 23 asti, niin tulee taas paha mieli, kun ei “tee tarpeeksi”. Työnarkkis. Ei hyvä.

Tällä hetkellä on semmonen olo, että lyön hanskat tiskiin ja lähden johonkin pohjoisnavalle. Ei vaan pysty, joten elämä jatkuu tällaisenaan. Miksi sitten kirjoitan tätä täällä, ehkä haluan tuoda asiat esille jos näytän siltä, ettei ole mikään paras päivä. Tällä hetkellä taas liikunta on se ainoa asia, joka auttaa jaksamaan näistä päivistä ohi, eli onneksi on noita tunteja.

Tiistaina oli oikein kunnon epäonnen päivä, kun Hanhiksen pukkarissa tyhjentelin jumppakassia, ja siinä samalla onnistuin heittämään kassista firman luurin lattialle. No eihän siihen tullut kuin ihan pikkuriikkinen pintahaava näytön oikeaan yläkulmaan. Harmi kyllä kotona sitten huomasin, että itseasiassa isompi vahinko kävi kosketusnäytön toimintaan, kaikki toimii hienosti, paitsi viimeinen sentti näytön alareunasta, jossa sattumoisin löytyy takaisin / koti / ohjelman vaihto -painikkeet. Enkä siis pysty puhelimella tekemään mitään muuta kuin ottamaan puheluita vastaan. Samaisena päivänä tempasin juoksuhousut jalasta, ja sain niihin ihan kunnon kokoisen reijän.. :) Nooh, ehkä oli aika heittää noi haperot pöksyt jo pois, onhan ne palvellut hienosti reilun pari vuotta.

Kirjanpidon paperit pitäisi käydä tekemässä, pitäisi palauttaa tänään, eli silleen ollaan tyylikkäästi totaalisen myöhässä, voi olla että pitää tehdä ne sitten tänään illalla, koska eilen ei vaan ollut virtaa. Nyt on semmonen olo, ettei tästäkään päivästä tule mitään. Kädessä on aamutee, jossa on Activizet mukana, ja päivä alkaa näyttämään paremmalta pikku hiljaa. Äänentoistossa pauhaa Jessie J, mikä parantaa päivää noin 150%.

Syksy on pitkällä, ja vaikka siitä niin paljon valtavasti tykkään, en vaan pääse ylös sängystä millään. Huono ratkaisu on se, että saan puhelimen herätyskellon ranteesta lyötyä pois päältä. En nimittäin tajua edes tekeväni sitä, ja nukun sen takia hyvinkin pitkälti herätyskellojen yli. Pitäisi hommata tommonen valoherätyskello (Simolla on toi mun vanha, ja se on liian kaukana mun “puolelta”), se voisi vaikuttaa positiivisesti. Aamulla pitäisi olla valossa hetken aikaa. Piruvie! Mullahan on kirkasvalolamppu jossain! -> Note to self: Kaiva lamppu esiin ja ota aurinkoa!

Meinasin vaihtaa tämän Loopin, johon olen suhteellisen tyytyväinen, vaikkakin aluksi oli vähän kivikkoinen tämä meidän yhteistyö. Loppin tilalle tulee Polarin M400, joka korvaa samalla myös Niken juoksukellon. Saan siis yhdistettyä pari laitetta yhteen rannekkeeseen. Ihmiset nauraa mun varustelutasoa juoksulenkillä, kun mukana raahautuu kolme erilaista ranneketta, vähän eri tarkoituksilla kaikki. Noissa uusissa Polareissa on myös ominaisuuksia, jotka kertovat levon tarpeesta ja palautumisista, joten voipi hyvin olla, että sieltä tulee jotain opittua. Loopissahan on jo unien seuranta ja muuta sen sorttista. Se on vaan jotenkin tosi haastavasti löydettävissä sieltä.

Edellisyön ihmeelliset rosvo-kilpikonna -unet onneksi jäivät sinne, ja viime yön sain nukuttua alusta loppuun aika hyvin, ei tullut herättyä eikä mitään muutakaan. Liian vähän sitä unta on joka tapauksessa, mikä on ensi viikon asia sitten korjautua.

* kävin tässä välissä kirjoittamassa tuonne alkuun vähän tekstiä lisää :)

Koitan viikonloppuna ottaa vähän iisimmin, tosin noi kolme projektia mitkä pitäisi olla jo valmiina, varmaan sanelee osan viikonlopun töistä. Lauantaina pitää käydä Helsingissä hakemassa pikkuveljen ja vaimon lentokentältä, joten joka tapauksessa menee aika myöhäiseksi, mutta siihen asti sitten painetaan töitä jos ei muuta.

BTW. Nyt on haettu mun pikkuaurinko tohon viereen. Kyllä nyt valaistuu suorastaan!

Olisiko mun seuraavan vuoden uudenvuodenlupaus sen mallinen, että en varaa kalenteria aamuseiskasta iltaysiin joka päivälle. Marraskuun loppuun asti jatkan vielä torstaina jumppia, ja sen jälkeen luovun niistä, koska ei ole ollut ihan niin menestyksekkäitä kuin olisin alun perin halunnut, tosin heti kun ilmaisin asiasta, niin alkoi tapahtumaan. Katsotaan nyt, miten tämä jatkuu. Sunnuntaisin olisi tarkoitus jatkaa myös vuoden vaihteen jälkeen!

Tilasin myös läjän FitnessBageja, joille olisi tarkoitus täräyttää seuraavaksi semmonen pikkuryhmä, jonka kanssa sitten tehdää bagillä tunti. Se on varsin hauskaa.

Luulen että jatkan tuota auringon ottamista samalla kun syön, ja alan siirtymään töihin. Activize tuntuu alkavan vaikuttamaan, koska mieli on paljon parempi ja pirteämpi jo. Kumma juttu!

Palataan astialle!

Ihmestyttää…

Kyllä sitä taas tuntuu miettivän ihan liikaa. Aina sitä omien ajatuksien kanssa on todella solmussa. Huomaa selkeästi, että on joku vinossa, kun ajatukset vaan eivät ole liiemmin positiivisia. Tuntuu ettei ole aikaa mihinkään, tai ainakaan ei saa mitään järkevää aikaiseksi. Se on harmi. Siis vaikka oikeasti valmista tulee.

Pikku hiljaa hommat ovat selkiintymässä moneltakin kantilta. Odotankin syksyä innolla tuntien takia, ja myös sen takia, että saan tätä omaa kuntoa lähteä kehittämään parempaan suuntaan.

Uni maistuisi tälle tallaajalle, ja toisaalta myös omat treenit kuulostaisi hyvältä. Haluaisin myös lukea uusia kirjojani tai neuloa pipoja. Monta on tekemättä, ja asiat tärkeysjärjestyksessä mennään. Täysillä eteenpäin!

Olen taas tyhmyyksissäni mennyt lukemaan ihmisten kommentteja erinäisissä uutisissa, enkä voi käsittää sitä idiotismia, mitä siellä on.. :) huomaa selkeästi, kuinka isoja ongelmia muillakin taitaa olla :)

Väliaikainfoa yms..

Ohhoh, kolme viimeistä viikkoa on mennyt enemmän tai vähemmän nopeasti. Oikeastaan mitään julkaisukelpoista ei ole kirjoitettavaksi, mutta meinasin silti tehdä blogin :)

Syksy tuo tullessaan monenlaisia muutoksia, omia tunteja on jatkossa enemmän, eli keskiviikkoisin kahvakuulaa, torstaisin zumbaa ja kehonhuoltoa, sunnuntaisin zumbaa ja kahvakuulaa. Sen lisäksi juoksutreenit tiistai-iltaisin ja lauantaipäivisin. Paimion tunnit siirtyvät maanantaiseen ja lauantaiseen, ja sen lisäksi tulee vielä tiistaille uusi paikka. Se toisaalta jännittää, toisaalta lämmittää mieltä!

Toivottavasti nähdään tunneilla!

Mitä omiin projekteihin tulee, niitä tuntuu tulevan pikku hiljaa. Eli hyvältä näyttää. Ainoa ongelma on, että nettisivupuolella, sitä mukaa kun tulee uusia asiakkaita, osa tuntuu selkeästi vaihtavan muualle. Syynä voi hyvin olla se, etten ole tuputtamassa uusia päivityksiä tms. asiakkaille, ja he eivät niitä suoraan osaa kysyä. Toisaalta pois jää nyt muutama ns. hyväntekeväisyysprojekti, joka on ollut mukana alusta lähtien. Tällä hetkellä siis keskitytään tuottaviin töihin enemmän kuin hyväntekeväisyyteen. Se on hyvä suunta.

Jos tiedät jotain, joka tarvitsee webbisoftia tms. niin saa ottaa yhteyttä. Tähdätään siihen, että pääsisin tekemään oman firman asioita mahdollisimman pian!

Day 2 + syksyn juttuja

Hesus Christ.. Tää on jotenkin tosi jännää koko ajan. Periaatteessa nälkä, vaikka syö koko ajan, tai siis säännöllisesti. Semmonen kunnon hätäratkaisu viimeiseen rutistukseen. Vaaka sanoo -1,5kg tällä hetkellä, eli nesteet saavat kyytiä. Se käy mulle vallan hienosti. Pisu lentää kuin kamelilla. Ja koko ajan. Tänään on ehkä enemmän viirapäinen olo verrattuna eiliseen, ja huominen pelottaa ihan urakalla tuntien takia. Pitää ottaa erittäin kevyesti. Tästä se lähtee, ja varmasti!

Kohta pitäisi olon helpottaa, kunhan kroppa honaa noi mun rasvavarastot tossa navan ympärillä.. Odotellaan kauheesti sitä hetkeä. Toivotaan että huomenna iltaan mennessä niin olisi jo tapahtunut. Ei viitsisi tunnilla kouluttaa kroppaa semmoseen asiaan ;)

Mitäs muuta.. töissä aika rankkaa, mutta siedettävää. Se on tätä kun koittaa saada koko tiimin hommat tehtyä melkein yksin, ja kun jumittaa yhden asian kanssa monta päivää. Lähinnä harmittaa.

Syksyn hommista sen verran, että omat Zumbat jatkuu SDC:ssä, ja sen lisäksi tulee lisää tunteja. KuntoPeimarissa jatkuu, ja sen lisäksi vähän lisää, kunhan saan julkaisuluvan tiedoille. Ihan mukavia juttuja tiedossa. 21.8. alkaa torstai-Zumba klo 18:00, ja siitä eteenpäin myös sunnuntaitunnit jatkuvat. Kehonhuollon kellonaika ei vielä ole selvillä, mutta sitä on luvassa, ja kun bagit saapuvat, myös toiminnallinen fitnessbag-tunti laskeutuu omiin juttuihin.

Omalla toimistolla viihtyminenkin lisääntyy parin uuden projektin takia, ja toivottavasti saadaan muutama yhteistyökuvio kuntoon.

Tästä eteenpäin! Rok, ootte ihania!