Kesän kuviot alkavat selviämään :)

Tämmönen lyhyehkö blogimerkintä tänään, mutta näyttää siltä, että kesän lukujärjestys jumppien osalta alkaa selviämään pikku hiljaa. Näyttää vahvasti siltä, että kesällä on enemmän aikaa itselle, omalle kropalle ja omille hommille. Nyt on entistäkin tärkeämpää päästä investoimaan omaan innovaatioon, tarkoitus olisi että mm. Ohjaajapankki olisi syksyyn mennessä sellaisessa käytössä, että sieltä lähtisi jo sijaistuspyyntöjä sähköpostiin. Siihen tosin tarvitaan vielä testaajia jotta saadaan homma rullaamaan. Ja tietysti InfoRuutua on kiva päästä kehittämään. Siihen edelleen etsitään kahvilaa tai ravintolaa yhteistyöhön, jotta saadaan testattua että mitä tuossa on paranneltavaa.

Ohjattuja tunteja tulee olemaan ennätysvähän, mikä on ihan ehdottomasti hyvä asia. Pääsee vähän lepäämään sen osalta — ja toisaalta voi vaikka treenata sitten salilla itse. Oma loma on suunniteltu elokuun loppuun, joten kesä painellaan töitä, ja sitten on luvassa joku lyhempi ulkomaanreissu, asuntomessuja ja muuta sen sellaista. Sen lisäksi että liikuntakeskuksien puolesta on vähemmän vakiotunteja, aion pitää omista tunneista mahdollisimman minimillä nuo tunnit. Alun perin meinasin laittaa bootcamppia, mutta luulen että ehkä sitä ei nyt kuitenkaan tule. Pitää antaa vähän pään tuulettua.

Nyt, töihin lömps! (no oikeesti suihkuun, ja sitten töihin).

Hemmotteluhetkiä miehille..

Saloon avattiin viikko sitten M Room. Aivan loistavaa. Kun sain kuulla että kyseinen parturi tulee myös Saloon, olin ihan pähkinöinä. Se on kuitenkin herättänyt erittäin vahvaa keskustelua ainakin omassa Facebookissa suuntaan ja toiseen, tuntuu että on osunut aika herkkään paikkaan monella.

Tykkään konseptista. Jos et tiedä miten M Room toimii, avaan sitä hieman. M Room on vain miehille parturipalveluita tarjoava yritys. Suomessa liikkeitä on todella monta, ja maailmalta löytyy lisää. Liikkeet sisustetaan tyylikkäästi ja heidän sanojensa mukaan “miehekkäästi”. Osuu ja uppoo ainakin muhun vallan hienosti tämä tyyli. Tummaa, ajatonta. Tähän asti varmaan kaikki on vielä sitä mieltä että OK. Sitten tulee se paras juju. He eivät tarjoa ajanvarausta ollenkaan, vaan sisään kävellään, ja jonotellaan. Jonossa on kuitenkin nokkimisjärjestys, joka on mielestäni aivan loistava idea. Voit ostaa itsellesi jäsenyyden, yhden kolmesta tasosta. Jokaiseen vuosijäsenyyteen kuuluu hiusten leikkuut vuodeksi ilmaiseksi, ja sen lisäksi riippuen kortista, hinta-alennuksia, bonuskortteja, parranajoja, värjäyksiä. Noh, sitä kaikkea. Tämä idea on ilmeisesti suututtanut muutaman vallan kovasti. Itse en sitä missään nimessä ymmärrä.

Riippuen hiustyylistä, tai mallista ja hiukan siitä miten hiukset kasvaa, ainakin omiani pitää siistiä vähintään kuukauden välein. Olisi parempi jos kahden-kolmen viikon välein saisi napsittua ylimääräiset pois. Minulle siis jäsenyys on ihan ehdottoman järkevä valinta. Sen lisäksi kun teen pitkää päivää, sellaiset omat “hemmotteluhetket” jäävät aika pitkälti unholaan. En myöskään tykkää varailla aikoja (koska kalenteri tursuu muutenkin), eikä aina ole aikaa vaan jonotella, niin koen tällaisen jäsenyysidean ihan ehdottoman hyvänä. Jäsenyydessä on myös se hyvä puoli, että taas riippuen kortista, pääset käyttämään joko kaikkia suomen M Roomeja, tai koko maailman M Roomeja. Siitähän sainkin eilen hyvän idean matkusteluun. Pitää käydä kokeilemassa joka maan M Room -palvelua jossa sellainen on. Olisihan ainakin kohteita olemassa :)

Kävin parturissa tällä viikolla ja vaikka olin jo tietoinen että M Room tarjoaa vallan mukavan kokemuksen, yllätyin erittäin positiivisesti. Siellähän hemmotellaan mies ihan piloille. Se on juuri sellainen kiva pikku lisä, jota tavalliset parturi-kampaamot eivät vaan tarjoa. Peruspaikoissa ensisijaisesti mietitään ja tarjotaan palvelut pääasiassa naisille, joten paikkojen sisustat suunnitellaan sen mukaan. Miehet ovat vaan se “pakollinen paha” (ehkä vähän rumasti sanottu, mutta eniveis), mikä hoidetaan alta pois, ja sitten taas hemmotellaan naisia. No täällä asia on käännetty päälaelleen. Miksi mies ei saisi nauttia vähän hemmottelusta? Kyllä jokaisen miehen pitää välillä saada tuntea olevansa vähintäänkin kuningas. Sellainen olo minulle tuli jo tästä ihan perus-hiustenleikkuusta.

Palaan siihen että teen paljon töitä. Se ei kenellekkään tule yllätyksenä. Käyn silloin tällöin jalkahoidossa (tai sitten teen kotona itselleni sellaisen palikkaversion siitä), ja se on tähän asti ollut ainoa paikka missä voin hetken levätä, ottaa rauhassa ja fiilistellä siitä, että saa vähän hemmotella itseään. Nyt sellainen mahdollisuus on parturissa. Olen myyty. Ja aion hommata jäsenyyden kunhan saan vähän hynäkkää kasaan asian suhteen.

Ainoa “huono puoli” on se, että jäsenyyttä ei voi maksaa osissa. Se on todella harmi, koska jäsenyydet ovat kuitenkin suhteellisen arvokkaat (vaikkakin ymmärrän sen kyllä).

Tervetuloa Saloon, M Room! Tervetuloa! Toivoisin että jokainen mies pääsee ja uskaltaa tulla kokeilemaan teidän palveluita. Ja pääsee tuntemaan itsensä tärkeäksi. Tulen varmasti tutustumaan Salon M Roomin partureihinkin paremmin tässä tulevien kuukausien aikana, mutta jo ensimmäinen käynti oli varsin mukava. Koin olevani erittäin tervetullut ja sain paljon lisätietoa sekä tuotteista että itse yrityksestä. Tykkään.

Nyt meneen tekemään aamupalaa, ja lähden valmistautumaan töihin! Palataan astialle.

Niille, joille M Room ei ole tuttu, käykää vilaisemassa heidän nettisivujaan osoitteessa mroom.com.

Off to Helsinki

Kivaa vaihtelua välillä vaihtaa maisemaa ihan vaan hetkeksi. Nyt ollaan matkalla Helsinkiin synttäreille. Meinasin ensin että teen junassa töitä kun kaikki aina kehuu näitä veeärrän mahdollisuuksia, mutta eihän tässä heilumisessa mitään hommia voi tehdä, raivostuminen on todella lähellä. Joten. Kirjoitan blogimerkinnän.

Ensi viikolla on loma. Edellinen lomaviikko oli joulukuun alussa, ja siitä ollaan tähän asti taas vaihteeksi painettu ihan hienosti. Sain jopa suurimman osan tunneista peruttua ja niihin sijaisen, mutta tietysti kaikkia en. Onpahan edes vähän kevyempi viikko tulossa. Ja tietysti loppuviikko menee ulkomailla, joten silloin saa ainakin olla ihan rauhassa.

Nooh, sitä jännityksellä odotellaan :)

InfoRuutua saa alkaa pikku hiljaa myymään suhteellisen agressiivisesti eteenpäin, pieniä hienosäätöjä vielä tulee, ja muutaman semmosen ihan pikkuriikkisen bugin kanssa toistaiseksi taistellaan, se ei estä tuotantoon vientiä, mutta aiheuttaa sen että saan käydä päivitykset asentamassa suoraan tikuille. Ongelmahan se ei missään nimessä ole, joten mennään sillä :P

wp-1460201402017.jpg Capture

Hirvittävä maaliskuu..

Otin tosissaan itselleni käyttöön Jiffy -työajan seurannan. En pelkästään työajan seurantaan, vaan sen takia että näen miten paljon tulee oikeasti töitä tehtyä. Ihan vaan sen takia että kun välillä väsymys tuntuu painavan valtavasti päälle. Noh, tässä on tämän tulokset.

Viikko 0228-0306

0228-0306

Viikko 0307-0313

0307-0313

Viikko 0314-0320

0314-0320

Viikko 0321-0327

0321-0327

Viikko 0328-0403

0328-0403

Ei näytä liian hyvältä. Mutta hyvä puoli näissä kaikissa on se, että olen saanut myös aivan tajuttomasti aikaankin! InfoRuutu on sen verran hyvässä kunnossa, että se laitetaan tuotantoon keskiviikkona, toinen viikonloppuna, ja sitten tehdään näitä lisää kun tarve vaatii.

Lisätietoja siitä on tulossa ihan varmasti!

Tämä viikko on vielä täysi, mutta ensi viikolla työpäiviä on kolme, ja sen jälkeen pidän viikon vapaata, enkä aio vastata mihinkään työhön liittyvään ilman että siitä pamahtaa aika pitkälti iso lasku. Että varoituksen sananen vaan ;)

Läpinäkyvä

Joskus tuntuu siltä, että mitä ikinä tekee tai sanoo, ei saa ääntä kuuluviin, ei näy. Tuntuu että olisi läpinäkyvä. Näitäkin fiiliksiä on taas ollut. Onneksi on olemassa jumpat, jolloin palataan taas todellisuuteen ja ainakin asiakkaat tietävät mitä pitää tehdä kun sanon niin. Sanalla sanoen turhauttaa ihan valtavasti ja isolla kädellä.

Keskusteltiin viikonloppuna myös siitä, miten en osaa sanoa “ei”. Ja mistä se tulee. Se on hyvä että itse olen tiedostanut aika pitkälti kaikkea mikä tämän aiheuttaa. Se on se kaikkien miellyttämisen tarve. En halua tuottaa kenellekkään pettymystä tai harmistusta sillä että kieltäydyn tekemästä jotain, tai vaihtoehtoisesti en halua aiheuttaa kenellekkään ylimääräistä työkuormaa — itsehän hyvin vahvasti tiedän kuinka stressaavaa se semmonen kuorma on :) Sehän on ihan kiva tehdä itse, ettei ketään muu joudu sitten viettämään vapaa-aikaansa hommien takia joita itsekkin voi tehdä. Päästään taas tähän läpinäkyvyys-syndroomaan. ^^

Toinen asia on oman työnsä ja itsensä arvostaminen. Taidan tehdä sitä ehdottomasti liian vähän. Kaksi erillistä tapausta lauantaina tuli vastaan, jossa minulle sanottiin että pitää nostaa omia hintoja. Ja olen tässä sen jälkeen miettinyt moniakin asioita, ja jopa ehkä päätynyt sellaiseen ratkaisuun että osassa asioista tuo on jopa ihan järkevää ja helposti tehtävissä.

Yksi esimerkki on tuon Jumbonäytön ajastustehtävät, joista olen aikaisemmin ottanut kiinteän hinnan. Mutta työhön menee usein huomattavia aikoja, eikä se kiinteä pikkuruinen hinta ole kuitenkaan kenenkään kannalta järkevä. Vaihtoehtona joko tuon hinnan korotus, tai sitten koko infonäytön hallinnan luovuttaminen jollekkin toiselle. Kokeillaan nyt kuitenkin tässä kohtaa ensisijaisesti hinnaston päivittämistä järkevämmäksi, ja mikä onkaan parempi kuin 1.4. nostella hinnat järkevälle tasolle. Teinhän uudenvuodenlupauksen, että teen vain laskutettavaa työtä.

Sekin on ihan totaalisen unohtunut koko homma, ja tässä on tullut tämän vuoden puolella tehtyä reilusti enemmän kuin parin viikon työtunnit erinäisiä “harraste”projekteja, jotka vievät aikaa, eivätkä tuo kyllä sitä hyötyä mitä ilmaisen työn kanssa tulisi kyllä jossain aikavälissä tulla. Näitä pitää todellakin harkita. Päästään taas siihen, että liian helpolla sanon “Joo”.

Loma

Noh, lomahan tässä alkaa olemaan lähestymässä, olisiko kolmisen viikkoa. Sain kaikille muille tunneille, paitsi yhdelle sijaiset, joten pidän myös jumppavapaata, poislukien tuon yhden tunnin. Otan vähän lisää väriä pintaan, ja koitan pysyä poissa tietokoneen ääreltä – tiedän että se ei tule onnistumaan, koska tuolloin viikolla on taas yksi näistä harrasteprojekteista, joka vaatii vähän läsnäoloa. Loman alkumetrit onneksi vietetään hyvässä seurassa ja Suomen rajojen ulkopuolella.

Screenshot_20160323-074649.jpg
Tämän viikon työtunnit – ihan ei päästy kahdessa päivässä 24h. Tosin myöskään ihan ei tainnut alkaa “kevyempi viikko” ihan niin kevyesti kun oli suunnitelmissa.

Olisi aika aloittaa tämän viikon kolmas työpäivä. Tai itseasiassa sen jo aloitin tuossa kuuden jälkeen kun päivittelin materiaalia Jumbolle. Don’t get me wrong, tykkään kaikesta mitä teen. Tykkään koodata, ja tykkään jumpata, olen ihan innoissani myös valmennuksista joita teen. Kunhan pää kestäisi vaan, tai tunteja viikkoon saisi lisää.

Jiffy – työt ylös

Otin Jiffyn avuksi omien työtuntien seurantaan, ihan vaan sen takia, että saan ylös kaikki ne hommat joita teen, mutta joista ei tule laskutettavaa. Jo pelkästään senkin takia, että saan jatkossa jotain konkreettista todistetta ja vääntövoimaa sille “ei”:lle. Olen tämmönen kaavio-tyyppinen ihminen. Toki näen myös tästä, että kuinka paljon käytän aikaa InfoRuudun ja Ohjaajapankin kehittämiseen. Nuo on sellaiset työkalut, joiden kehittämiseen haluan itse käyttää aikaa, ja jotka näen järkevinä tuotteina jatkossa. Ohjaajapankille on selkeästi huutava pula, ja kun sen saa valmiiksi, lähtee rankat testausjaksot, jonka jälkeen mietitään sen kautta tulomahdollisuuksia.

Nyt pitäisi lähteä töihin. Pitäisi itseasiassa olla jo matkalla. Oli vaan pakko avautua, jotta saa taas jatkaa. “Itse olen työni valinnut”. Tiedän. En valita siitä. Haluan vaan kertoa kaikille mitä ei kannata tehdä.

Mukavaa viikkoa kaikille! Koittakaa murmelit pärjätä, ja törmäillään jos en ole muuttunut läpinäkyväksi vaihteeksi!

//Samuli

Hälyyttäviä merkkejä ja matalaa itsetuntoa..

Tällaista se on joskus. Toisinaan olo on todellakin hyvä, toisinaan taas tuntuu siltä, että on täysin ja totaalisen turha. Harmi kyllä tätä jälkimmäistä fiilistä on ollut nyt parin viimeisen kuukauden aikana ihan liikaa. On ollut paljon tilanteita, joissa huomaan jälkikäteen, että miten vahvasti yritän painautua johonkin omaan kuoreen — olla häiritsemättä ketään ja antaa maailman viedä.

Tiedän tasan mistä se johtuu. Se johtuu tämän hetken valtavasta stressitasosta jota ei missään nimessä helpota jatkuva kiire. Ei -sanan oppiminen on edelleen todella vaikeaa, ja on prosessissa opittavana edelleen. Paljon on myös hyvää koko ajan ilmoilla. Eli ei mitään hätää sen kanssa. Huhtikuussa on luvassa matka Köpikseen, tämä viikonloppu menee Hirvensalmella. Nyt on tulossa oikeastaan vuoden toinen vapaapäivä. Onko ihme jos on vähän väsy.

Pelkästään työasioilla nämä ei kuitenkaan ole selitettävissä, vaikkakin se väsymys ehkä jotain aiheuttaa. Osa epävarmuustekijöistä tulee oikeastaan jo vähän kauempaa historiasta. Tässä on taas tullut käytyä muutamaan otteeseen keskusteluita erilaisuudesta, tasa-arvosta ja sitä kautta myös siitä miten ihmiset kokevat tai tuovat esille omia mielipiteitä siitä että joku on homo. Tai joku, lähinnä minä. Hyvinhän ainakin omasta mielestä kaikki sen ottaa, eli taaskaan siitä ei ole kyse.

Kyse on enemmänkin siitä, että olen alkanut taas vaihteeksi miettiä syitä miksi käyttäydyn jollain tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Tajusin tänään kun oltiin syömässä työkavereiden kanssa, etten ole katsonut ympärilleni yhtään. Olen tehnyt sen mitä todennäköisemmin jopa tarkoituksella. Ehkä sen takia että itsevarmuus on jossain maan rakosessa. Se ei ole yhtään hyvä asia, mutta eihän sille tietysti siinä vaiheessa tajua mitään tehdä. Toivon ettei se vaikuta ulospäin mitenkään koppavuutena tai vastaavanlaisena. Pistää oikein harmittamaan.

Ja nämä tulee taas vahvasti siitä, että taas tällä hetkellä koen olevani tietyissä piireissä ihan täysin turha. Haluan todistaa ihmisille että olen hyödyllinen ja sitä kautta että olen olemassa, ja silti tulee niitä hetkiä kun tunnen olevani ilmaa kaiken keskellä.

Pitäisi päästä salille. Mutta jotta pääsen sinne aamulla ennen töitä, tarvitsen virtaa. Ja jotta saan virtaa, pitää saada pää selväksi. Ja kun pääsisi salille, saisi sen oman itsetunnon taas sellaiselle tasolle, että voisi kulkea rinta pystyssä eikä pyytäen anteeksi sitä että on.

Vaikka kuulostaa taas todella masentavalta, niin mulla on kaikki hyvin. Todella hyvin, jos ollaan ihan tarkkoja. Töitä on ja riittää, firman puolesta jopa niin paljon että pikku hiljaa on kieltäydyttävä. Se ei tosin ole pitänyt, että tekisin vain töitä joita saan laskutettua. Se on aiheuttanut sen, että tällä hetkellä firman kanssa ollaan aika nollatilanteessa. Yrittäminen taas vaihteeksi ärsyttää, kun tuntuu että on “pakko” tehdä asioita jotta pärjää.. Laskuja sataa ovista ja ikkunoista, ja vaikka töitä on paljon, se ei vielä tuo rahaa pöytään.

Tänä vuonna Jumppahullu kyllä ponnahtaa uudelle tasolle. Muutama sellainen projekti on menossa. #InfoRuutu on yksi niistä, ja siihen sain tänään uuden raspberry Pi3:n, jonka kanssa lähdetään kehittämään tuota itse näkymää. Se on todella mielenkiintoinen laite, ja kunhan saan aikaiseksi, niin pistän sen kanssa hihat heilumaan.

Toinen on #ohjaajapankki, joka tulee vastaamaan ryhmäliikunnan haasteisiin sijaisten hankkimiseen sekä lukujärjestysten suunnittelussa oleviin ongelmiin. Tiedän niistä itse paljon kun toimin alalla. Toivotaan että se saadaan lanseerattua vielä kevään aikana.

Sen lisäksi on muutama muu projekti, joista en voi oikein höpötellä ettei yllärit paljastu. Mutta hommia siis on.

Annan itselleni sellaisen tehtävän, että koitan saada itselleni iskostettua päähän, että se mitä muut ajattelee, on täysin epäoleennaista, kunhan teen itse asioita joista tykkään, ja joista tulee hyvä fiilis.

Yritän saada sen oman salitreenin takaisin kalenteriin, ja siihen olisi kiva saada joku piiskaamaan, jotta saataisiin jopa tuloksia. Pyrin saamaan myös syömiset aisoihin, ja tehtyä itselleni sellaisen ohjelman, jota on suhteellisen helppo pitää yllä. Taas enemmän niin, että fiilis on hyvä, kuin se, että olisi joku järkyttävän tiukka ruokavalio. Tavoitteena siis voida paremmin, ei mitään muuta.

Ei kuulosta mahdottomalta.

Koitan myös saada omat ajatukset takaisin positiivisemmaksi. Se on ollut vähän haastavaa nyt kun tuntuu että stressi on ylitsepääsemättömän kovaa.

Mutta, nyt kuittaan itseni hetkeksi offlineen, käydään tankin tyhjennyksellä ja bensatankin täytöllä. Ja jatketaan matkaa kohti kauneinta suomea.

Nähdään, moikataan, älkää olko tuntemattomia! ^^

Ootte tärkeitä!

Mitä kuuluu?

En olekkaan pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisia tänne blogiin. Ehkä johtuen siitä että on ollut yllättäen paljon kiirettä. Ainakin yksi uudenvuoden lupaus on siis mennyt jo pahasti perseelleen. Mutta sillä mennään mitä on, ja töitä pitää tehdä kun niitä on tarjolla.

Ystävien kanssa olen onneksi päässyt nyt viettämään jo vähän paremmin aikaa, ja pitänyt vähän paremmin yhteyttä niihin tärkeimpiin! Enemmänkin saisi olla kyllä tätä, eli siihen tähdätään paljon aikaisempaa paremmin.

Ettei hyvää, niin huonoakin kuuluu tietyissä asioissa, en niitä lähde availemaan sen enempää, mutta sitä se on — ylämäkeä ja alamäkeä — koko elämä. Tällä hetkellä on ylitsepääsemätön väsy päällänsä, mutta se toivottavasti väistyy kun saadaan lisää valoa kevään edetessä, ensi viikolla on lauantaina täysin vapaa päivä, tosin siihen tekemistä varmasti siunaantuu, ainakin Myllyssä pitää mennä käymään.

Paljon on suunnitelmia vuodelle, maaliskuussa Hirvensalmi, huhtikuussa Köpis, ja sen lisäksi haluaisin syksymmälle jonkun pitkän viikonlopun jossain kivassa kaupungissa. Ehkä se matkailukärpänen sitten pääsi kuitenkin purasemaan jollain tasolla, tai sitten olen vihdoin tullut järkiini.

Neuloosi on jäänyt todella vähälle, meinasin tänään mennä käymään Alman puodissa hakemassa vähän pipotarvikkeita, jotta pääsen tekemään muutaman tommosen lörttösen pipon, kun löytyy tuo yksi oranssi. Se on vallan kivaa materiaalia ja pelastaa jos on bad-hair-day.

Omat salitreenit on jäänyt totaalisen tekemättä, tosin nyt on sellaisia tunteja lukujärjestyksessä, että sitä lihaskuntoa tulee kyllä harrastettua. Kuitenkin pyrin siihen että saan niskasta otettua itseäni, ja laitettua tuon salitreenin kondikseen. Pienillä askelilla mennään sitä omaa hyvinvointia kohti.

Sain Kirjanpitäjältä firman viime vuoden tuloksen, ja plussalla ollaan. Tavoite tänä vuonna on vähintään tuplata tuo tulos, ja siihen ollaan tekemässä tällä hetkellä kaikkea kivaa. Odotan Googlelta vähän lisenssitietoja, ja sen jälkeen laitan laitteita tilaukseen. Eli projekti InfoTV lähtee taas aikaisempaa tiiviimmin eteenäin. Nyt yhteistyössä Elokuvateatteri Lumon Minna, joka pääsee testailemaan ohjelmistoa kunhan se saadaan sellaiseen jamaan että sitä kehtaa esitellä.

Ei muuta, nähdään!

Viimeisen vuoden yhteenveto ja 2016 suunnitelmat

On se aika vuodesta, kun on aika kerrata mitä tässä on tapahtunut. Jälleen on ollut erittäin vauhdikas vuosi. Kiitos siitä ihan kaikille jotka ovat tästä tehneet tämän matkan arvoisen.

Pitää oikein kalenterista kaivaa tammikuu esiin, ja miettiä, että mitä sitä on tullut tehtyä.

Alkuvuosi

2015 alkoi jännästi töissä hieman eri tavalla. Pääsin osaksi projekteja, jotka olivat täysin erilaisia aikaisempaan nähden. Myös oma toimenkuva lähti muuttumaan hieman enemmän siihen suuntaan mitä olen jo vähän halunnutkin.

Jumppahullun alkuvuosi alkoi sillä millä aina. Läjällä tunteja. Perussettiä siis vielä siinä vaiheessa. Aika paljon asiakkaita onnistuin haalimaan alkuvuoteen, ja hienosti jokaisen kanssa mentiin eteenpäin. Kiirettä piti silläkin rintamalla, ja töitä tuli tehtyä enemmän kuin tarpeeksi paljon. Harmi vaan, että suurin osa niistä ei vaan missään nimessä näy kuitenkaan firman tilillä x)

Alkuvuotena myös uutena juttuna tuli mukaan Nuorkauppakamaritoiminta, johon en oikein osannut vielä tässä vaiheessa reagoida mitenkään. Kuitenkin erittäin suurella mielenkiinnolla lähdin toteuttamaan muutamia projekteja.

Kevät ja kesä

Toukokuu meni aika pitkälti sekä Nuorkauppakamarin projekteissa että Mr. Gay Finlandissa. Välillä oli sellainen olo, että tuli haalittua vähän liikaa. Siinä vaiheessa kun työviikko tupsahti 90 tuntiin, oli usko todella koetuksella. Ihme ettei tässä vaiheessa paljon muuta elämää sitten enää ollutkaan.

Töissä on ollut oikeastaan koko vuoden erittäin miellyttävä projekti, tai itseasiassa muutama sellainen. Eli ei mitään sen suurempaa ihmettelemistä päivätöiden puolesta.

Kevään aikana käytiin Perwosten kanssa laivalla, mikä edelleen on tuolla hyvissä muistoissa. Erittäin mielenkiintoinen reissu oli, ja vaikkakin töissä on ihan mahtava olla, kyllä noita vanhoja työkavereita on välillä niin ikävä. Onneksi ollaan otettu tavaksi nähdä silloin tällöin, muutaman kuukauden välein, ja päästään vaihtamaan vähän kuulumisia!

Kesällä oli myös tietysti Pridet sekä Mr. Gay Finland -kilpailu. Jännityksellä oltiin tietysti taas mukana taustajengissä, ja vaihteeksi tuli huomattua, että kuinka paljon aikaa saa tuhottua myös tällaisiin. Prideillä tuli nähtyä vanhoja tuttuja, käveltyä itse kulkue ja koitettu vielä jopa juhliakkin. Parasta antia matkalta oli ehdottomasti uusi ystävä. Vaikka reissu meni siis juhlimisen kannalta ihan reisille, niin jäi kuitenkin hyvä mieli kun sai uusia ihmisiä elämäänsä.

Syksy

Loma. Ensimmäistä kertaa ties koska vietin jopa lomaa. Siis stressitöntä ei missään nimessä, mutta pakko sitä on joskus lomailla. Omia firman hommia tietysti stressasin, päivätöistä sain olla ihan kaikessa rauhassa lomalla.

Käytiin Roomassa. Ensimmäinen kerta lentokoneella, ensimmäinen kerta kunnolla ulkomailla. Jänniä hetkiä sielläkin. Välillä vähän raivon partaalla kun oltiin aika pitkälti eksyksissä tai muuten vaan erittäin hämmentyneitä kun ei puhuttu kieltä. Hauska reissu oli.

Sen lisäksi käytiin juoksemassa Midnight Run juoksijoiden kanssa. Hauska reissu sekin! Ihan erittäinkin hauska. Ensi vuonna on pakko päästä uudelleen. Team Kakkoslaadun tekemät kahvakuula-asut saivat ihan valtavasti huomiota. Ja olivat todella lämpimät.

Juoksijoiden kanssa rentoiltiin myös laivareissun merkeissä. Hassu reissu olikin. Totaalisesti. Ensimmäistä kertaa ikinä jäin vielä jatkoillekkin, ja jatkot jatkuivat seitsemään asti aamulla, jonka jälkeen vaksi pisti meidät nukkumaan. Seuraavan päivän fiilikset eivät olleet ihan kaikkein suurimpia voittajafiiliksiä, mutta onneksi taas jatkoilta jäi elämään yksi kappale uusia tuttavuuksia. Ja jopa siinä määrin, että olen hänen kanssa pystynyt tekemään yhteistyötä oman firman puolesta, mikä on vallan loistava asia.

Nuorkauppakamarin asiat olivat hetken aikaa touko-kesäkuun puristuksen jälkimainingeissa tauolla, ja syksymmällä päästiin takaisin touhuun myös sen kanssa. Ja sitä myötä myös aivan loistavasti pääsin tekemään yhteistyötä vanhan tutun kanssa, jonka kanssa yhteistyötä olenkin jo vähän odotellut.

Loppuvuosi

Sitä kuvittelee että hommat vähenee kun vääntää täysillä niitä. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. Pääsin viettämään kesäloman viimeistä viikkoa tossa joulukuun alussa. Ja voi että. Tulin loman jälkeen takaisin töihin lepäämään. Ihmettelin loman aikana, että MITEN ehdin normaalisti töitäkin tekemään tämän kaiken ohella.

Kesäloman viimeisen viikon pisti käyntiin itsenäisyyspäivän kättelyiden seuraaminen ihannan Johannan luona. Oi että! Ja Sampalle iski vaihteeksi pieni lapsikuume, josta onneksi selvittiin aika nopeasti! :)

Loman aikana otettiin muutamia valokuvia Riamin kanssa. Hänelle hommattiin kamera synttärilahjaksi, ja sehän lähti ihan lapasesta se homma. Törkeän hienoja kuvia tuli. Kiitos Riam!

Oli Joulugaalan järjestämistä, omia hommia, kaikkea muuta. Käytiin siipan kanssa laivalla katsomassa mummoja ja pappoja. Mukava reissu vaikkakaan siellä ei ollut ketään muuta oikeastaan. Rauhassa sai olla. Viking Grace on vaan niin hieno laiva. Saatiin nostettua hyttiluokkaa, joten olipahan ainakin erilainen reissu sen puolen. Ja tuli someteltua ihan urakalla. Melkoisen lepoa koko homma kuitenkin, kun siellä ei silleen mitään järkevää tekemistä ollut.

Loman ja laivareissun aikana Lounea toimitti uudet palvelimet Jumppahullulle, ja nyt pääsen pikku hiljaa siirtelemään asioita uudelle palvelimelle. Tämä on ihan kiva ratkaisu, pääsee vaihtamaan paikalliseen palveluun, saa sitä kautta vähän synergiaa Salolle, ja samalla saa vähän kokemusta & yhteistyötä kavereille.

Ja sitten vielä näitä jänniä yhteeensattumia ja kaikkea muuta mitä voi tapahtua. Selkeästi 2015 on ollut sellainen vuosi, että vanhoja tuttuja on tullut takaisin elämään. Ei yhtään huono asia. Ystäviä on ihan liian vähän joka tapauksessa, joten tervetuloa. Laivareissun jälkeen käytiin vähän jatkoilla, ihan vaan yksillä Parjasen kanssa :) Ja seuraavana päivänä oli vähän tukka kipeä.

Tuntuu että kaikissa reissuissa tapahtuu jotain jännittävää, ja niin myös tällä reissulla. Vaikka itse reissu oli aika somettamista, ja istumista, niin laivareissun aikana jäi matkaan taas vallan mahtava ihminen. Kiltti, mukava ja sanalla sanoen erittäin tutustuttava. Ehdottomasti haluan että tästäkin yhteensattumasta tulee pitkä, pitkä ystävyys.

Joulugaala oli vallan onnistunut tapahtuma, ja sain Nuorkauppakamarista “Aktiivisin koejäsen” -kunniakirjan, mikä oli äärettömän hieno asia, kyllähän niitä hommia on tullut tehtyä, vaikkakin vain taustalla. Joulugaalan suunnitteluun ja toteutukseen tuhottu aika oli ehdottomasti sen arvoista — pääsin tutustumaan uusiin teknologioihin, toteutin Joulugaalaan videoseinän, jonka avulla pystyttiin hifistelemään lavalla olevia ihmisiä, sponsoreita yms.

IMG_20151212_184014IMG_20151212_193720-2

Yhteenvetona

2015 on pitänyt sisällään niin ylä- kuin alamäkiä sekä kotona että töissä. Se on sitä elämää. Sekuntiakaan en kadu, vaikka asioita paljon märehdin. Vuosi on ollut ihan erittäin upea kaikenkaikkiaan!

Tässä vuoden aikana on tullut vietettyä paljon aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Enemmänkin voisi. Kotona saisi olla enemmän, se nyt on ihan selviö, ja siitä iso kiitos Simolle, että jakselee katsella. Haluaisin kiittää teitä kaikkia tärkeitä ihmisiä erikseen, mutten viitsi nimiä listata tänne blogiin. Te tiedätte keitä olette. Todellakin tiedätte <3 Ootte tärkeitä.

Pitää ehdottomasti yhteenvetona nostaa se, että selkeästi kaipaan enemmän ystäviä. Ja tänä vuonna on tullut huomattua keitä ne oikeat ystävät elämässä ovat. Kenen kanssa tulee vietettyä aikaa ilman että joku haluaa jotain. Uusia tuttavuuksia on syntynyt, vanhoja on tullut elämään takaisin, ja vuoden 2016 oma lupaus onkin antaa aikaa sekä kotona että ystäville.

Haluan ehdottomasti viettää enemmän aikaa nauttien elämästä, kuin tehden töitä. Kuulostaapa järkevämmältä.. Tässä on parin viimeisen viikon aikana oppinut itsestään uusia asioita. Oppinut ymmärtämään sen vapaa-ajan tärkeyden mitä kaikki on jo pitkälti toitotellut, ja samalla antanut elämän videä. Täällä ollaan vain kerran.

Ja jos sitä viettää elämänsä sulkeutuneena ja miettii mitä muut ajattelee, ei homma tule koskaan toimimaan silleen kun itse haluaa. Tämä jonkin sortin valaistuminen on ollut ihan hyvä, ja se on saanut omaa itsetuntoa ja fiiliksiä nostamaan profiiliaan ja luonut paljon hymyjä ja lämpimiä ajatuksia. Ne ihmiset, jotka tätä ovat aiheuttanut, varmasti tietävät keitä ovat. Kiitos teille!

Näillä sanoilla lähdetään vuodelle 2016!

Ihanaa, mukavaa, menestyksekästä sekä äärettömän tehokasta vuotta kaikille tutuille, kavereille, ystäville, perheelle, yhteistyökumppaneille.

Asiakaspalvelu tai sen puute..

Kerron teille tarinan asiakaspalvelusta. Tai sen puutteesta. Asiakaskokemuksesta.

Mustaperjantai. Kello 10 aamulla. Päätin laittaa puhelimen tilaukseen eräästä juuri uusitusta verkkokaupasta. Olen ollut kyseisen verkkokaupan (tai siis sen edeltäjän) asiakas jo monta vuotta. Tilannut todella paljon tavaraa sieltä, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia. Itseasiassa se on ollut mielestäni asiakaskokemuksen ja asiakaspalvelun, nopeuden ja tuotteiden hintojen puolesta yksi parhaista verkkokaupoista joita tämä maa päällään kantaa.

Uusittu verkkokauppa on ensinnäkin julkaistu ihan keskeneräisenä. Tilauksen jälkeen huomasin että uudesta verkkokaupasta puuttui mm. tilaushistoria ja tilausten seuranta. Molemmat minulle, äärettömän tarkalle ihmiselle, todella tärkeitä ominaisuuksia. Tilaus onnistui kuitenkin kirjautumalla vanhan verkkokaupan tunnukset, kaikki osoitetiedot, muut yhteystiedot olivat jo olemassa, joten tilaus itsessään oli todella helppo toteuttaa. Tässä paino sille, että olin kirjautunut siis sisään näillä olemassa olevilla tunnuksilla, enkä mennyt koskemaan osoitetietoihini enkä muihinkaan tietoihin koska ne olivat jo oikein.

Noh, kysyin sitten asiakaspalveluchatista, että mitenkä tilauksen seuranta menee, ja sieltä chatti vastasi että “Kysy vaan tästä meiltä, me hoidetaan se tätä kautta.”. Okei. onpa hankalaa, ja varmasti asiakaspalvelua kuormittavaa, mutta whatever, ajattelin.

Maanantaina kyselin että missä mennään, ja miten tilaus on edennyt, kun luvattiin tavaran toimitus tavarataloon 1-3 arkipäivässä. Sehän olisi siis jo maanantaina, koska tilauksen tein perjantaina. Chatissa vastattiin että “Sinulle on lähetetty yhteydenottopyyntö”. Kyselin sitten että mitä sillä tehdään, mihin se tulee yms. Siihen chatti ei osannut vastata juurikaan mitään. Sähköpostiin tai postiin on tulossa joku mystinen lappu. Okei. Odotellaan. Tiistai meni ohi, keskiviikkokin, ja postin mukana ei tullut tätä mystistä yhteydenottoa, joten päätin soittaa asiakaspalveluun, ja jonottelinkin hyvän tovin sinne. Sain ihmisen kiinni, ja siellä sitten kerrottiin tarkemmin tästä yhteydenotosta. Idea siinä oli varmentaa, että tilauksen olen tehnyt minä, eikä ketään muu. Ihmettelin ääneen, että miksi sitä sitten ei toteuteta esimerkiksi TUPAS -tunnistautumisella, jonka kanssa olen töissä tehnyt paljon hommia. Noh, se on tulossa.

Tässä vaiheessa sain kuitenkin ilmeisesti asiakaspalvelijan uskomaan että minä olen todellakin minä, ja tilaus lähti eteenpäin. Tai siis näin oletin että se teki. Odottelin edelleen yhteydenottopyyntöä, ja kyselin facebookista taas tilausstatusta, ja siellä hämmästeltiin että miten voi asiat yhdessä tilauksessa olla näin sekaisin. Mutta sen jälkeen alkoi kunnon bullshit-generaattori. “Tilauksesi on pakkauksessa”. Arviolta maanantaina pakattaisiin, koska on vähän kiirettä. Nettisivujen 1-3 arkipäivän tilausten toimitus tavarataloihin oli tässä vaiheessa mennyt jo neljänteen arkipäivään. Ilmaisin että olin jo kertaalleen ehdottanut että jos vaan perutaan koko tilaus, saisin laitteeni nopeammin muualta. Vaikka sitten itse hakemalla jos ei mikään muu auttaisi. “Se ei ikävä kyllä onnistu automaattisesti, mutta voimme tehdä manuaalisesti. Kuitenkin voi olla että tilaus ehtii jo lähtemään eteenpäin.”. Päässäni ajattelin, että jos he nyt sen manuaalisesti peruisivat, ja paketti menee maanantaina pakkaukseen, miten se ehtisi eteenpäin. Tosin tuntui olevan pikkasen pitkät piuhat muutenkin.

Maanantaina tuli sitten viesti, että tilaus on nyt pakattu ja toimitettu eteenpäin, ja maanantaina kolmen aikaan tuli tekstiviesti että paketti on noudettavissa. Siinä vaiheessa nytkähti siis asiat kunnolla eteenpäin. Niin kuin se olisi pitänyt toimia jo alusta lähtien. Jäi viimeiseksi kerraksi kun sieltä mitään tilaan. Harmi näin, koska aikaisemmin tämä oli ehdottomasti ykkösverkkokauppa.

Päästään siihen tilanteeseen, että miksi lähteä uusimaan verkkokauppaa näin joulun alla, jättää kauppa totaalisen keskeneräiseksi, sotkea kaikki vanhat asiakkaat totaalisesti. Sääliksi käy vähän työntekijöitä, jotka joutuvat chatissa ottamaan kuraa niskaansa. Todella vahvasti.

Puhutaan sitten paremmista asiakaskokemuksista. Käytiin viikonloppuna XXL:ssä. Ja siellä sain ihan uskomattoman hyvää asiakaspalvelua. Olin lapannut sylin täydeltä lisäravinteita, ja lähdin siellä käppäilemään eteenpäin. Kaverit naureskelivat, että “Pitäisikö sun hakea kori”, ja ennen kun ehdin asiaan reagoimaan, myyjä toi korin, ja sanoi että “Alkoi näyttämään siltä, että tarvitset tällaista”. Asiaa.

Myös Soneran Yrityspalvelu on yksi parhaista asiakaskokemuksista jota olen ikinä saanut. Sitä osaa arvostaa aikaisemman operaattorin sekoilujen jälkeen. Ja Soneralla toimii yrityspalvelun fb-tuki vallan hienosti. Ei ole ollut sellaista asiaa mitä en ole saanut ratkaistua heidän avustuksellaan.

Tällä hetkellä odottelen että Lounea toimittaa palvelimet, jotta saadaan palvelimen siirto tehtyä. Tulee muuten katkoja myös tänne blogiin ihan varmasti, joten älkää ihmetelkö jos jotain tapahtuu ^^

Mukavaa viikkoa!